lauantai 31. lokakuuta 2009

Onnea Pappa!


Meillä vietettiin tänään synttäreitä. Pappa täytti kunnioitettavat 10 vuotta, kuvassa Pappa nauttii kakustaan . Me muut koirulit saimme myös tätä mahdottoman maukasta maksalaatikko nakkikynttilöillä kakkua, olisimme kyllä mielellämme syöneet enemmänkin, mutta taas noi pihtaili. Ihmisperhe oli ihan outoja eikä halunneet maistella suun mukaista herkkua, tyytyivät vaan kahviin ja kekseihin.

Pappa onkin ikäisekseen tosi vetreässä kunnossa, mullakin tekemistä sen perässä pysyä kun leikkiin intoudumme. Harvemmin kyllä Pappa leikkii, yleensä mä ja Ruttukuono vedetään rallia ympäri pihamaata.

Vielä kerran, Onnea Pappa!
Posted by Picasa

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Näyttelyä..


Tänään tuo Mamma ja Äijä si ronttas mut näyttelyyn, aamulla ne jo ennen kukon laulua heräs että kerkiää paperit ja kaikki muutkin etsiä valmiiks, mä olin kyllä sitä mieltä että olis voinut jatkaa sunnuntaita nukkumalla, mutta minkäs noille kahdelle mahtaa kun jotain ovat päähänsä saaneet.

Siis menoks.. Matkalla ne sitten saivat viestin, että muuten hyvä, mutta ollaan tunnin liian aikaseen liikenteessä. Siis ei oo tosi, eikö ne pöhköt kelloakaan osaa, jotain ne yrittivät selittää talviaikaan siirtymisellä, että kelloa siirretty tunti eteenpäin. Mutta silti! Eipä siinä mitä ajettiin kuitenkin sinne, koska näillä latvalahoilla ees kotiavaimia ollu mukana ja eivät viitsineet herättää Ilkiötä kuuden jälkeen. Me si odotusaikana käytiin ulkoilemassa ja mentiin istuksiin odottaan kehiä. Alkoihan ne esityksetkin viimein, että eipä mun auttanut ku Mamman kanssa siellä keekoilla kehässä, juosta ees ja taas ja seistäkin, ku tuomari täti meitä rottiksia ihastelee, meitä oli siellä 24 kpl.


Saldona tästä esillä olosta oli si:
Pek 1, kp, Rop-Pentu ja Ryp 2.
Noi kaikki mä sieltä sain, mä vaan ihmettelen miks mun ite tarttee ruokani käydä ansaitsemassa. Palvelussa näköjään vikaa kuitenkin.

Ja seuraavan kerran ku kotiväki morkkaa mun käyttäytymistä niin tarttee muistaa mainita, että tuomarikin sanoi mulla olevan miellyttävän luonteen. Joten enhän mä si voi kolttosia tehdä. Vai mitä?

Mun tarttee antaa erityiskiitos ja kunniamaininta Ystävä "Onnenmaskotille", hän oli ainoa joka pystyi kuvaamaan videolle tään jutun vakaalla kädellä ja oli muutenkin mielettömän ihanana henkisenä tukena. Kiitos sinulle!

maanantai 19. lokakuuta 2009

Mitään kummallista meille!

Siis me ollaan ihan oikeasti oltu vaan, jotain pieniä istu-maahan-paikka-seuraa ja muita omituisuuksia ollaan läpi käyty, mutta muuten uunoiltu omiamme. Mamma ku taas jossain arkipäivät luuraa, ei ymmärrä että pitäis olla kotona mun kanssa ja tietty noiden muidenkin.

Kepposiakaan ole nyt tehnyt sen suurempia, mitä nyt aina yhtä riemastuttavaa on viedä tennispallo sänkyyn ja unohtaa se sinne. Mamma ja Äijä ku nukkumaan käy niin kyllä se jomman kumman selän alle osuu ja voi sitä tupinan määrää. Sänky muutenkin mun lempipaikkanukkua, aina ku mahdollista niin sinne hipsin.


Mamma on taas ihan hermona, meillä on ens viikonloppuna kuulemma ihan oikeat näyttelyt. Sinne se ronttaa mut väkisin, menis ite vaan mua niin kiinnosta se touhu. Ja si se on vielä jonnekkin Turkuunkin mut ilmoittanut, sehän on jo si ihan äärettömän kaukana mun makuun. Tosin kuulemma mennään yöks johonkin kaverille jossa on monta samojedia, millaisiahan ne oikein on? Kertoilen si tarkemmin Turusta ja reissusta ku sen on ohi. Ja tietty tuosta ens viikonlopun jutusta, onneks se sentäs on tässä melko lähellä.