Nyt juhlitaan!

Mä sain synttärikakkuni tänään, viikko ylimääräistä piti odottaa, mutta ehkä se sen arvoista oli. Maksalaatikkoa nakeilla, ai että oli mahdottoman hyvää!

Ylimmässä kuvassa mä vielä vahdin sitä (siis kiellettiin koskemasta), ja seuraavassa huomaamatta lipaisen. Tosin se ei onnistunu, mamma älys. Mutta heltyi se kuitenkin ja antoi viimeinkin luvan syödä herkun pois. Olipa herkullista! Näitä voisi syödä useamminkin.



Seuraava juttu ei liity mitenkään enään mun synttäreihin. Mä tykkään leikkiä meidän kissojen kanssa, varsinkin Qaidan ja oltiinkin rallia sisätiloissa. Juu, ihmiset ei tykkää siitä, mutta hauskaa meillä on jokatapauksessa. Meillä on tuo näyttelyhäkki koottuna ovi auki sitä varten, että mä tottuisin siihen ja sinne menemään, kuulemma olis näyttelyissä tosi hienoa, että osaisin levätä siellä. No, mehän siis katin kanssa ympäri kotia juostiin, niin se saamarin kattinen juoksi sinne häkkiin ja mä perässä ihan vahingossa. Ja kuinka ollakkaan ovi meni kiinni itsestään. Siellä si nakotettiin minä ja kissa yhdessä. Se ei ollu hauskaa mun mielestä, mutta muita nauratti suunnattomasti meidän näppäryys. Suunnittelivatkin jo että näyttelyihin ottavat kissan mukaan niin ei tartteis yksin olla häkissä.

Palkittuna on hyvä olla!

Kyllä taas Mamma ja Äijä on iloisia, heille tuli kutsu mun palkitsemistilaisuuteen. Siis sain niinkin hienon "tittelin" kuin Sry:n Päijät- Hämeen ala-osaston Vuoden pentu 2009! Mua vaan harmittaa ku ne ei mua ottaneet mukaan vaan keskenään kävivät pokkaamassa sen. Kertoivat kyllä sen jälkeen, että oli kyseessä vaan ihmisten juttu ja kokous, joten mitään en oikeastaan hävinny ehkä kuitenkaan. Ja oli kotonakin kivaa, mä ja Ilkiö katseltiin telkkaria koko aika, tosin en saanu katsoa poliisikoira Rexiä enkä muita hyviä ohjelmia, ehkä pitää hieman keskustella että mitäs sieltä telkusta katsotaankaan.

Tästä on meidän si hyvä jatkaa uusiin vaativampiin koitoksiin. Jotainhan noi suunnittelee, mutta ku mä saikulla niin pysty toteuttaan.

Syntymäpäiväni mun..

Siis mä täytän tänään kokonaista 1 vuotta! Paitsi, että me ei sitä tänään juhlittu, kiitos Mamman. Sillä ku oli menoja. Olis vaan voinut miettiä tarkemmin menojaan taas ja ajatella mua, tosin se oli mun kummitätini luona kyläilemässä, joten ehkä vähän annan anteeksi, ihmettelen vaan miks mä en sinne päässy mukaan, mutta kai siinä joku syy oli jota ei voi käsittää. Mutta hän lupas ens viikonloppuna järjestää juhlat ja tehdä mulle ihan ikioman kakun. Millään malttaisi odottaa niin kauan, mutta pakkohan se on.

Tänään on kuulemma myös Ystävänpäivä. Joten kaikille ihanille ihmisille ja heidän lemmikeillään oikein ihanaa Ystävänpäivää! Pitäkää huoli toisistanne!

Ruokaa ja sairaslomaa

Ruoka mikä ihana puheen aihe. Siis mä tykkään ainakin syödä. Ja mun ruokavaliosta on joskus joku Mammalta kysynytkin, nappuloitahan mä en syö lainkaan. Johtuu ihan siitä että rupesin niitä oksenteleen niin ei nää si viitsiny kiusata enempää. Kuulemma ei kauhean paljon vaikeampaa ole tehdä tätä mun nykyistä ruokaani.

Mun ruoka on siis raakaruokintaa tai ainakin vähän sinne päin, eli lihaa eri muodoissa ja erilaista ja kuten jo nimikin sanoo niin raakana. Mamma si sotkee sekaan yrjölän puuroa, että maha toimis sujuvammin, kun väittävät että pelkän lihan syönti aiheuttaa ummetusta. Iltaisin mä si syön lihaisia luita, siitä sekin hyöty että hampaat pysyvät kunnossa. Ja laittaahan se muutakin sinne sekaan, mutta mä niin jaksa siihen perehtyä mitä kaikkea meneekään, musta on paljon tärkeämpää syödä. Jos jotain enemmän kiinnostaa niin kysykää suoraan Mammalta. Äijältä ei kannata ku sillä ei ihan rehellisesti sanottuna ole harmainta hajuakaan asiasta. Mamma meillä toimii ruokavastaavana.

Ja si niitä huonompia uutisia, mä oon sairaslomalla. Mamma raahas mut lekuriin ku oli patti tuohon kyynärään ilmestyny eikä se tienny mistä ja mä suostu kertomaan. Siellä si lääkäritäti tuumas katsottuaan että nivelpussin tulehdus on käynnissä, siis tulehduskipulääkkeita ja lepoa kahdesta viikosta kuukauteen. Si on puhelin aika, että neuvottelevat mitä tehdään jos ei ole parantunut. Kyllä mäkin toivon, että olis parantunu jo siihen mennessä, ku tää rauhassa olo on ihan tylsää!

Mä ku nyt siis vaan joudun olemaan niin puran energiaa kenkiin.. siis tiedän etten saa niitä maistella, mutta minkäs mä sille voin että ne yrittää mun päälle väkisin käydä niin kai mullakin on oikeus itseäni puolustaa. Mamma vaan taaskaan mun selitystä usko miks kenkiä riepotellaan, mutta näin se vaan on tai ainakin voisi olla. Mamma tässä parasta aikaa miettiikin erilaisia aivojumppa juttuja sisälle, että ees vähän tätä energiaa hupenis.