Meillä ollu meininki vanhaa tuttua, siis ollaan ja ihmetellään maailman menoa ja välistä sitten tehdäänkin jotain kivaa yhdessä. Niin kuin tänäänkin.
Me siis mamman kanssa vähän tokoiltiin, aika hyvin mulla hallussa rupeaa olemaankin noi käskyt, mutta pientä noottia saan siitä ku en niin tarkkaan noudata niitä, mutta sitä harjoitellaan vielä, nuorihan mä oon niin ei tarvitse ihan täydellistä vielä ollakkaan.
Tässä kuvassa mennään seuraa harjoitusta juosten, eipähän mennyt kuin hetki niin mamman tohelo kompuroi koipiinsa ja onnistui taas nilkkansa nyrjäyttään. Ei se sitten opi ettei sille juokseminen sovi lainkaan ilman nilkkatukia.
Ja maassa paikallaan.. no meneehän se tämäkin juttu, vaikka paikallaan olo onkin tosi tylsää puuhaa, mieli tekis mennä perään.
Ja tänne käsky, siinä onkin sitten vauhtia. Täyttä laukkaa pysähtyen toivottavasti mamman eteen. Pari kertaa on aika lähellä ollut että pitkäks menny, mutta onneksi ei niin vielä ole käynyt.
Ja tää on mun mielestä ehdottamasti hauskinta koko hommassa! Patukan kanssa riekkuminen hienosti onnistuneesta jutuista. Mulla on myös tätäkin mieluisampi lelu, mutta se ei niin kauhean näppärä kuulemma ole mukana pitää, on sellainen lelupuruhiha, aivan mielettömän ihana juttu. Tosin se on vähän enemmän mun ja äijän yhteinen lelu. Mamma tykkää enemmän tuosta patukasta.
