sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Sunnuntaita kaikille!



Me käytiin siellä Turun näyttelyssä eilen ihan päiväseltään kuitenkin, niin ei mulla olekkaan kertoa miten sammareiden kanssa meni. Se johtuu siitä ku Äijä halusi mukaan lähteä, niin aamusta ennen kukon laulua startattiin liikkeelle. Näyttely meni ihan hyvin, ERI 3:n olin. Paitsi mulle iski huono olo kehässä niin oksensin, johtui varmaan siitä kun oli niin pitkä matka ja en ollut vielä syönytkään kun jo mentiin juoksemaan kehään.

Mamma yritti mua häkkiin opettaa, eli itse istui häkissä ja mä odottelin sitä pois sieltä ullkopuolella, ainut vika siinä oli, että sillä oli nakit siellä niin mä en voinut vastustaa niitä niin välistä kävin kääntymässä hakemassa makupaloja häneltä. Mutta enpä silti halunnut sinne yksin mennä, ehkä mä si jossain vaiheessa taas suostun siinä asiassa yhteistyöhön.


Mutta tärkeämpiin asioihin, mä sain eilen uuden lelun. Perhe sanoi, että mä kuulemma tuhoan aika vauhdilla leluja niin ne si järkkäs uuden kestävämmän jutun. Oikeastaan se oli Åijän idea, mun mielestä tosi loistava sellainen! Kiitti Äijä! Ja voi sitä riemua ku mä uuden lelun kanssa riehun, saa kyllä kyytiä varsin vauhdikkaasti ja mä saan sen vielä ihan yksin pitää ku muut pojat ei tajua ollenkaan sen päältä, vaikka mä miten yritän niitä leikkiin mukaan saada. Kuten huomaatte kyseessä on auton rengas, mainio lelu.

perjantai 20. marraskuuta 2009

Voihan kurapuku!

Mamma sanoi meille pojille, ettei kuralammikossa saa leikkiä ilman asian mukaisia varusteita. Joten siitä se si sai ajatuksen käydä mullekin ostamassa kurapuvun. Isoilla pojillahan sellaiset jo olikin, tosin Papalle ostivat fleecen sen alle, ku vanhalla kuulemma luita kolottaa ja lämpö tekee hyvää niille. Tosin kertoi myös, että näiden kurapukujen tarkoitus on myös hiekan määrää sisällä vähentää, on kuulemma rapaa enemmän sisällä kuin ulkona. Taitaa Mamma vähän liioitella nyt asiaa. Turkkini puolestanihan en tätä asustetta kaipaakkaan.

Joten tästä lähtien mennäänkin sateeella kurapuvut päällä, eikä se menemistä oikeastaan edes haittaakaan. Ja jokuhan varmaan vois sanoa ettei tartteis ees tuollaisia, mutta suotakoon perheelle edes hieman helpotusta siivoukseen.

tiistai 10. marraskuuta 2009

Lunta!


Siis tää on tosi ihanaa.. Meillä sataa lunta! Onko hauskempaa huvia kuin jahdata hiutaleita, työntää kuono lumeen ja nuuskuttaa menemään. Ja kun on aikansa riehunut lumessa niin mikäs sen mukavampaa kuin käpertyä Mamman kainaloon ottamaan unia takan lämmittäessä kastunutta turkkia. Ihanaa!

maanantai 9. marraskuuta 2009

Laumasta


Monelta suunnalta ihmetyksiä aiheuttanut meidän kolmen pojan lauma, monet kysyy että tapellaanko vai ollaanko erotettuna tai jotain sen suuntaista.

Ei me olla erikseen, kaikki yhdessä koossa. Ei meillä oo tarvetta tappeleen alkaa tosissaan, onhan niitä erimielisyyksiä vaikka kepeistä, mutta pärähdys riittää kenellä se keppi sillä hetkellä onkaan ja hetki vaan niin taas touhotetaan yhdessä menemään. Luutkin mamma meille pihalle nakkoo ja kukin syö omaansa ilman ongelmia. Eihän kukaan ihan aina jaksa olla aurinkoinen tietenkään, mutta ei sitä silti verissä päin tappeleen rueta tartte vaikka miten murjotuttaa.

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Operaatio sohvan valtaus!




Ollaan si poikien kanssa keksitty uusi juttu, leikki nimeltä Operaatio Sohvan valtaus. Eli tässä leikissä on tarkoituksena levittäytyä niin, ettei vahingossakaan yksikään ihmisperheen jäsen mahdu sohvalle. Onneks me sen verran isoja ollaan, että lähes kokonaan onnistuu, että korkeintaan jää yhdelle paikka vapaaksi. Oikeastaan voisikin rueta jutteleen, että josko neljäs koira tulisi niin tämäkin juttu onnistuisi sitten täydellisesti. Toinen mikä on mukava leikki sohvaan liittyen, että jos nyt ihmisperhe on sattunut pääsemään sohvalle ennen meitä niin si me mennään ihan liki kiinni heihin. Tunnelmallista ja erittäin lämmittävää. Mammaa se ei kyllä haittaa, on sellainen vilukissa, mutta äijä jossain kohdin aina tuskastuu kuumuuteen. Ja tietty sekin on ihan hauskaa patsastella telkkarin edessä, kun yrittävät jotain sieltä katsoa. Eli jälleen pientä kiusaa, että pysyy mieli vireänä.