Joulupäivänä!

Ajattelin kuitenkin kirjoitella joulu kuulumiset, kun tässä nyt aikaa on ku ihmiset vaan oikeastaan syö ja ottavat todella rauhallisesti.

Eilen oli mun ensimmäinen joulu aatto, vähän mua ihmetytti perheen puuhat. Tekivät vaan ruokaa kauheat määrät ja paketoivat juttuja piiloon. Mä kovasti koetin apuna olla, mutta eivät oikein tykänneet ku nuolin kaikki kipot ja kupit vaan mihin kieli yltää ja sehän yltää jo nykyään varsin korkealle.

Mua vähän rupes jännittään ku puhuivat, että Joulupukki tulee käymään jossain vaiheessa. Se kuulemma tuo vain kilteille lahjoja ja jotenkin hassusti tuli mieleen kaikki ne pienet kiusan teot muille mitä itseäni viihdyyttääkseni olen tehnyt, jos tonttu oli ne nähnyt ja mä si saiskaan mitään kivaa vaan risuja vaan paketillisen. Pelottava ajatus!

Mutta pukki olikin käynyt sinä aikana ku me oltiin ulkoilemassa, ihmetyttää vaan mistä se sisään oli mennyt ku me ei pihalla oltiin joten ovesta ei ainakaan ja si piipuistakin tuli savua, joten jos sieltä on mennyt niin vois melkein sanoa, että voi pukki parka ku housut kärähtänyt.

Ja voi hitsi hitsi mitä se olikaan tuonut mulle ja muille pojille. Siis mahdottoman isot kävelykeppi puruluun! Mä en  heti aloittanut puremaan sitä, vaan mun piti vaan katsella ja ihastella ja vahtia ettei kissat syö sitä. Mamma kyllä koetti sanoa ettei kissat luista perusta, mutta varmuuden vuoksi pidin ne loitommalla.

Tästä päivästä opimme, ettei tontut ihan pienistä kikkailusta niin välitä vaan antavat anteeksi ne. Kilttejä ovat he..

Makoisaa Joulun jatkoa kaikille!

Horoskooppini

Mamma kaiveli netin syövereitä ja löysi minulle koirahoroskoopin.

Vesimies:
Aivan kuten Skorpionit vesimieskoiratkin voivat olla luonteeltaan monisärmäisiä, mutta niiltä puuttuu skorpionin synkkyyttä hautova ominaisuus. Tästä syystä ne eivät kiinnosta ihmistä yhtä paljon, mutta toisaalta niitten kanssa on helpompi elää. Vesimies lähestyy aina ongelmia eritellen. Vieraanvaraisen luonteensa unohtaen ne voivat hylätä kaikki kaverinsa, jos eivät saa tahtoaan perille. Useilla vesimieskoirilla on taiteellisia tavoitteita. Voisithan hyvin antaa myrkytöntä vesiväriä ja pinkan paperia koirallesi ja katsoa mitä syntyy!

•Sopivat koirat: Vaaka, Kalat

•Parhaat ihmiset: Kauris, Kalat

•Mieliväri: Merensini, sähkönsininen

•Onnennumero: 8

•Lempiruoka: vesipuhvelinpaisti tai sammakonreisiä

•Kamalinta: joutua olemaan tarkkana

•Oikein kivaa: isot juhlat

•Laatusanat: taiteellinen, salaperäinen, avoin, yksilöllinen, arvaamaton

Lähde: Eve Devereaux "Helli Hauvaasi" suom. Uma Aaltonen


Meidän perhe toivottaa kaikille oikein rauhallista Joulun aikaa! Muistakaa pitää itseänne ja toisianne hyvänä älkääkä unohtako meitä karvakorviakaan! Palaamme jälleen asiaan viimeistään ensi vuoden alussa..

Sunnuntaita kaikille!

Me käytiin siellä Turun näyttelyssä eilen ihan päiväseltään kuitenkin, niin ei mulla olekkaan kertoa miten sammareiden kanssa meni. Se johtuu siitä ku Äijä halusi mukaan lähteä, niin aamusta ennen kukon laulua startattiin liikkeelle. Näyttely meni ihan hyvin, ERI 3:n olin. Paitsi mulle iski huono olo kehässä niin oksensin, johtui varmaan siitä kun oli niin pitkä matka ja en ollut vielä syönytkään kun jo mentiin juoksemaan kehään.

Mamma yritti mua häkkiin opettaa, eli itse istui häkissä ja mä odottelin sitä pois sieltä ullkopuolella, ainut vika siinä oli, että sillä oli nakit siellä niin mä en voinut vastustaa niitä niin välistä kävin kääntymässä hakemassa makupaloja häneltä. Mutta enpä silti halunnut sinne yksin mennä, ehkä mä si jossain vaiheessa taas suostun siinä asiassa yhteistyöhön.

Mutta tärkeämpiin asioihin, mä sain eilen uuden lelun. Perhe sanoi, että mä kuulemma tuhoan aika vauhdilla leluja niin ne si järkkäs uuden kestävämmän jutun. Oikeastaan se oli Åijän idea, mun mielestä tosi loistava sellainen! Kiitti Äijä! Ja voi sitä riemua ku mä uuden lelun kanssa riehun, saa kyllä kyytiä varsin vauhdikkaasti ja mä saan sen vielä ihan yksin pitää ku muut pojat ei tajua ollenkaan sen päältä, vaikka mä miten yritän niitä leikkiin mukaan saada. Kuten huomaatte kyseessä on auton rengas, mainio lelu.

Voihan kurapuku!

Mamma sanoi meille pojille, ettei kuralammikossa saa leikkiä ilman asian mukaisia varusteita. Joten siitä se si sai ajatuksen käydä mullekin ostamassa kurapuvun. Isoilla pojillahan sellaiset jo olikin, tosin Papalle ostivat fleecen sen alle, ku vanhalla kuulemma luita kolottaa ja lämpö tekee hyvää niille. Tosin kertoi myös, että näiden kurapukujen tarkoitus on myös hiekan määrää sisällä vähentää, on kuulemma rapaa enemmän sisällä kuin ulkona. Taitaa Mamma vähän liioitella nyt asiaa. Turkkini puolestanihan en tätä asustetta kaipaakkaan.

Joten tästä lähtien mennäänkin sateeella kurapuvut päällä, eikä se menemistä oikeastaan edes haittaakaan. Ja jokuhan varmaan vois sanoa ettei tartteis ees tuollaisia, mutta suotakoon perheelle edes hieman helpotusta siivoukseen.

Lunta!

Siis tää on tosi ihanaa.. Meillä sataa lunta! Onko hauskempaa huvia kuin jahdata hiutaleita, työntää kuono lumeen ja nuuskuttaa menemään. Ja kun on aikansa riehunut lumessa niin mikäs sen mukavampaa kuin käpertyä Mamman kainaloon ottamaan unia takan lämmittäessä kastunutta turkkia. Ihanaa!

Laumasta

Monelta suunnalta ihmetyksiä aiheuttanut meidän kolmen pojan lauma, monet kysyy että tapellaanko vai ollaanko erotettuna tai jotain sen suuntaista.

Ei me olla erikseen, kaikki yhdessä koossa. Ei meillä oo tarvetta tappeleen alkaa tosissaan, onhan niitä erimielisyyksiä vaikka kepeistä, mutta pärähdys riittää kenellä se keppi sillä hetkellä onkaan ja hetki vaan niin taas touhotetaan yhdessä menemään. Luutkin mamma meille pihalle nakkoo ja kukin syö omaansa ilman ongelmia. Eihän kukaan ihan aina jaksa olla aurinkoinen tietenkään, mutta ei sitä silti verissä päin tappeleen rueta tartte vaikka miten murjotuttaa.

Operaatio sohvan valtaus!

Ollaan si poikien kanssa keksitty uusi juttu, leikki nimeltä Operaatio Sohvan valtaus. Eli tässä leikissä on tarkoituksena levittäytyä niin, ettei vahingossakaan yksikään ihmisperheen jäsen mahdu sohvalle. Onneks me sen verran isoja ollaan, että lähes kokonaan onnistuu, että korkeintaan jää yhdelle paikka vapaaksi. Oikeastaan voisikin rueta jutteleen, että josko neljäs koira tulisi niin tämäkin juttu onnistuisi sitten täydellisesti. Toinen mikä on mukava leikki sohvaan liittyen, että jos nyt ihmisperhe on sattunut pääsemään sohvalle ennen meitä niin si me mennään ihan liki kiinni heihin. Tunnelmallista ja erittäin lämmittävää. Mammaa se ei kyllä haittaa, on sellainen vilukissa, mutta äijä jossain kohdin aina tuskastuu kuumuuteen. Ja tietty sekin on ihan hauskaa patsastella telkkarin edessä, kun yrittävät jotain sieltä katsoa. Eli jälleen pientä kiusaa, että pysyy mieli vireänä.

Onnea Pappa!

Meillä vietettiin tänään synttäreitä. Pappa täytti kunnioitettavat 10 vuotta, kuvassa Pappa nauttii kakustaan . Me muut koirulit saimme myös tätä mahdottoman maukasta maksalaatikko nakkikynttilöillä kakkua, olisimme kyllä mielellämme syöneet enemmänkin, mutta taas noi pihtaili. Ihmisperhe oli ihan outoja eikä halunneet maistella suun mukaista herkkua, tyytyivät vaan kahviin ja kekseihin.

Pappa onkin ikäisekseen tosi vetreässä kunnossa, mullakin tekemistä sen perässä pysyä kun leikkiin intoudumme. Harvemmin kyllä Pappa leikkii, yleensä mä ja Ruttukuono vedetään rallia ympäri pihamaata.

Vielä kerran, Onnea Pappa!

Näyttelyä..

Tänään tuo Mamma ja Äijä si ronttas mut näyttelyyn, aamulla ne jo ennen kukon laulua heräs että kerkiää paperit ja kaikki muutkin etsiä valmiiks, mä olin kyllä sitä mieltä että olis voinut jatkaa sunnuntaita nukkumalla, mutta minkäs noille kahdelle mahtaa kun jotain ovat päähänsä saaneet.

Siis menoks.. Matkalla ne sitten saivat viestin, että muuten hyvä, mutta ollaan tunnin liian aikaseen liikenteessä. Siis ei oo tosi, eikö ne pöhköt kelloakaan osaa, jotain ne yrittivät selittää talviaikaan siirtymisellä, että kelloa siirretty tunti eteenpäin. Mutta silti! Eipä siinä mitä ajettiin kuitenkin sinne, koska näillä latvalahoilla ees kotiavaimia ollu mukana ja eivät viitsineet herättää Ilkiötä kuuden jälkeen. Me si odotusaikana käytiin ulkoilemassa ja mentiin istuksiin odottaan kehiä. Alkoihan ne esityksetkin viimein, että eipä mun auttanut ku Mamman kanssa siellä keekoilla kehässä, juosta ees ja taas ja seistäkin, ku tuomari täti meitä rottiksia ihastelee, meitä oli siellä 24 kpl.

Saldona tästä esillä olosta oli si:
Pek 1, kp, Rop-Pentu ja Ryp 2.
Noi kaikki mä sieltä sain, mä vaan ihmettelen miks mun ite tarttee ruokani käydä ansaitsemassa. Palvelussa näköjään vikaa kuitenkin.

Ja seuraavan kerran ku kotiväki morkkaa mun käyttäytymistä niin tarttee muistaa mainita, että tuomarikin sanoi mulla olevan miellyttävän luonteen. Joten enhän mä si voi kolttosia tehdä. Vai mitä?

Mun tarttee antaa erityiskiitos ja kunniamaininta Ystävä "Onnenmaskotille", hän oli ainoa joka pystyi kuvaamaan videolle tään jutun vakaalla kädellä ja oli muutenkin mielettömän ihanana henkisenä tukena. Kiitos sinulle!

Mitään kummallista meille!

Siis me ollaan ihan oikeasti oltu vaan, jotain pieniä istu-maahan-paikka-seuraa ja muita omituisuuksia ollaan läpi käyty, mutta muuten uunoiltu omiamme. Mamma ku taas jossain arkipäivät luuraa, ei ymmärrä että pitäis olla kotona mun kanssa ja tietty noiden muidenkin.

Kepposiakaan ole nyt tehnyt sen suurempia, mitä nyt aina yhtä riemastuttavaa on viedä tennispallo sänkyyn ja unohtaa se sinne. Mamma ja Äijä ku nukkumaan käy niin kyllä se jomman kumman selän alle osuu ja voi sitä tupinan määrää. Sänky muutenkin mun lempipaikkanukkua, aina ku mahdollista niin sinne hipsin.

Mamma on taas ihan hermona, meillä on ens viikonloppuna kuulemma ihan oikeat näyttelyt. Sinne se ronttaa mut väkisin, menis ite vaan mua niin kiinnosta se touhu. Ja si se on vielä jonnekkin Turkuunkin mut ilmoittanut, sehän on jo si ihan äärettömän kaukana mun makuun. Tosin kuulemma mennään yöks johonkin kaverille jossa on monta samojedia, millaisiahan ne oikein on? Kertoilen si tarkemmin Turusta ja reissusta ku sen on ohi. Ja tietty tuosta ens viikonlopun jutusta, onneks se sentäs on tässä melko lähellä.

Apupoikana

Kiristääkö vaatteesi? Onko niin hassusti käynyt, että ovat kutistuneet itsestään kaapissa? (Mammalle käy kuulemma joskus niin). Ei huolta tuo meille, niin me venytämme Papan ja Ruttukuonon kanssa uuteen uskoon, ei takuulla enää kiristä eikä purista. Lisänä saa ehkä puuttuvia hihoja ja reikiä, mutta ainahan voi paikkoja reikiin laittaa. Kuulostaako hyvältä? Meistä puuha ainakin on todella hauskaa.

Ja osaan myös auttaa puunteossa, tosin suunta on väärä minne puita raahaan, mutta eikös se ajatus ole tärkein kuitenkin. Tosin mä kyllä muutenkin tuppaan auttamaan, yleensä jos Äijän hallilla käyn niin en voi vastustaa kiusausta lainata jotain työkalua on katsos niitä tärkeitä koirahommia, Äijä ei ihan aina tykkää siitä varsinkin jos hiomalaikkoja nyysin, tekee kuulemma mun hampaille hallaa, mutta muuten yleensä vaan herättää hilpeyttä. Saa ihmisperhekin liikuntaa ihan huomaamatta kun nurmikolta hakevat puuttuvia tavaroitaan. En mä niitä edes palasiksi pistä, kunhan kuljetan vaan huvikseni.

Jauhopää!

Mä en tuota Mammaani aina ymmärrä, eilen ku se meitä koiria huuti sisälle niin sai ihan älyttömän naurukohtauksen ku näki mut. Kuulemma näytin varsin riemastuttavalta, olin mä kyllä märkä ja päässäkin oli jauhoa, mutta että pitääkö päin naamaa nauraa ja nimitellä jauhopääksi.

Löysin naapurin viljasiilon niin siellä on tosi riemastuttava käydä nuuhkuttamassa tiedä mitä hauskaa sieltä aina löytyykään.

Ja lisää kolttosia multa, söin jälleen meidän poikien sänkyyn reiän, yhden olen jo atomeiksi purru, heittivät sen pois. Mutta mä oikeastaan syytön siihen, ku mitäs jättivät mut tuonne välikköön missä nukutaan ku ihmisperhe on poissa. Yrittäisivät jo ymmärtää, että mä haluan olla lähellä ihmisiä mieluummin kiinni ihossa, joten periaatteessa ihmisten vika. Eikö niin?

Syyskuun alkua!

Se on taas aikaa vilahtanut viime jutusta. Johtuu ihan siitä ku Mamma pari viikkoa kävi Lahdessa päivittäin ja sai si vielä flunssankin. Mä häntä autellu flunssan hoidossa nappailemalla nenäliinoja ja silppuamalla ne palasiksi.

Oikeastaan mitään kummempia olla tehty, minäkin vähän niin kuin sairaslomalla ollut. Juostiin Ruttukuonon kanssa rallia ja kuinka ollakkaan niin pamautettiin vastakkain vaikka molempien kyllä piti väistää, väistösuunta vaan sattui olemaan sama. Tekeville sattuu kaikenlaista. Nyt siis olen lääkkeitä popsinut ja ollut aloillani. Mikä ei kyllä yhtään kivaa ole, ku ei pääse juoksenteleen ja toteuttamaan itseään, siitä hyvästä olenkin sisällä sitten kikkaillut omiani. Kaukosäädintä esimerkiksi kun suussa pitää niin ihmisperhe kummasti huomaa olemassa oloni.

Ulkonahan mä si yksin mamman valvovien silmien alla olen ollut, paitsi kerran se joutui jättämään mut hetkeksi yksin, mikä lie tuli mieleen sisällä yllättäen niin mähän siinä välissä laitoin kukkapenkin uuteen uskoon, Mun silmääni ei Mamman kukkaset miellyttänyt, niin ajattelin että joutavat pois. Olisittepa nähneet Mamman ilmeen, jotenkin vaikutti että sitä olis kiukuttanut, ei vaan mun mielestä pitäis, ku mä autoin vain. Tuskin se ees ite tykkäs niistä kukista vaikka väittikin ihan muuta.

Ja rapppusia mä ihan itse olen opetellut menemään ylös, ovat tuon väliportin auki unohtaneet niin minähän sinne yläkerran pikkuasukkeja katsomaan olen mennyt. Siellä on sellaisia kissanpentuja pari kappaletta. Outoja olioita, muuta tee ku sähisee vaikka ovat vain mun kuonon kokoisia. Mitä lie yrittävät isotella, pätö tirriäiset. Se alas tulo rapuista onkin vähän hankalampaa.. Mamma joutuu tulemaan mun henkiseksi tueksi, ku mua vähän pelottaa ne raput. Mä aina koetan täyttä laukkaa syöksyä alas, mutta Mamma koppaa mut kiinni ja rauhoittaa käveleen. Kai se niin parempi oliskin, mutta silleen ne kauhistukset kestää pidempään.

Sunnuntaita!

Viikko mennä vilahti jälleen niin sukkelasti ettei uutta tekstiä ole tullut, tosin samaa ollaan tehty niin eipä ole uusia koiruuksia kerrottavana sen enempää.

Tänään me käytiin rottweiler tapahtumassa tuossa ihan lähellä. Tosin Mamman älypää taas sotki paikat keskenään ja meinas olla ilmoittautumatta lainkaan, ku kuvitteli sen olevan toisella puolella Suomea. Onneks otti Äijän kanssa jutuksi niin selvisi että on tuossa melkein kotinurkillahan se on. Joten sinne siis.

Vettähän se satoi si oikein ratakasti koko aamun, siellä si Äijä ja Mamma katseli muiden touhuja vettä valuvana ja viluissaan ja yrittivät vinkkejä ottaa miten mun kanssa tehdään. Mä poika nukuin vaan autossa, mitä suotta itseään kasteleen. Kunnes ne si sai päähänsä viedä mut metsään, sanoivat vaan että jälki on. Ollaan kotona muutaman kerran sitä otettu niin se tarkoittaa ruokaa, joka on kylvetty suoraan jonoon, joten nenä maahan ja menoks. Menikin todella hyvin ihmistenkin mielestä ja palkaks sain makupaloja ison kasan lisää ja rapsutuksia, että mä oon sitten taitava!

Siellä me si koko päivä ihmeteltiin maailman menoa ja katseltiin muita koirakkoja, tosin mä olin autossa enimmäkseen, kun eihän ne raaskinut mua ottaa sateeseen.

Joo, ja oli meillä si esineruutukin, siitä mulla mitään hajuakaan ollut. Joku täti yritti hanskalla saada mut innostumaan ja si nakkas sen metsään. No voi haloo! Hae itse hanskas tuumasin ja keskityin enemmän puolukoihin ja Mammaan. Ei ne kyllä sillä lopettanu vaan antoi hanskan mammalle ja se si hetken leikitti ja si siirtyi kauemmaks ja tiputti sen metsään. Puusilmäkö sen on ku ei huomannut, joten mä heti ku Äijä vaan irti päästi kävin noukkimassa talteen ja onnellisesti palautin omistajalle. Pitäis parempaa huolta niin mun tartteis hakea niitä, tosin mukavaa puuhaa se oli kun kaikki kansa hurras ja hihkui ja makupaloja tuli.

Kuviahan meillä ei vielä ole taaskaan, eivät kameraa ottaneet mukaan vaan kysyvät jos joku vois Mammalle s-postina laittaa niin sais tännekin sitten. Ja ne näyttelykuvatkin ovat vielä jossain vaiheessa, Ilkiö muistanut koko asiaa lainkaan.

Match Show

Onpas viikko nopeasti mennyt, mitään ole kerennyt kirjoitella tänne. Sen erikoisempaa tehty, Mamman kanssa marjassa ollaan oltu, edelleenkään en saa kiitoksia kun suoraan puskasta nenän edestä syön. Suppea ihminen silloin tällöin! Niin ja tietty mä muiden koirien kanssa riehunut olen. Kuvat ovatkin niistä jutuista.

Mutta siihen mätsäriin palatakseni, aamustahan Mamman vouhotus alkoi jo, piti etsiä kuulemma paperit ja harjatakkin mut, olin just kerinny käydä savea itseeni saamassa niin oli kivan näköisiä vaaleita pilkkuja siellä täällä. Muistutin kuulemma enemmän dalmatiankoiraa kuin rottista. Mamma ei oikein tykänny ajatuksesta vaihtaa rotua, harjaus meni ihan hyvin hauskaa puuhaahan se on varsinkin ku heittäytyy selälleen ja sätkii ilmaa. Olisittepa harjaajan ilmeen nähneet!

Pelipaikalle kun päästiin niin olihan siellä koiria, ihan tälläinen maalla asunut oli hetken ihmeissään. Mutta siinä totesin aikani pohtiessa, ettei noi mitään tee niin heittäydyin nukkumaan, mitä sitä suotta stressaamaan. Olis vaan Mammankin pitäny sama tehdä, se oli hermona, jotain tupis mun seisomistaidosta. Tajua vieläkään miks pitää seistä kun samat asiat voi tehdä istuenkin.

Omituista siellä muutenkin oli, johonkin kehään se mut si raahas, jossa oli monta pentua. Kaiken näköisiä ja kokoisia, enkä ketään saanu mennä tervehtiin. Siinäpä se taas yritti mua seisomaan saada, sehän ei mulle käyny joten takamus tukevasti maahan ja ihmettelemään asiaa. Juostakin siellä piti, kesähelteellä! Joku setäkin kävi rapsuttelemassa, tuomari oli kuulemma. Mähän nyt yritin koko ajan heittäytyä nukkumaan, mutta ku Mamma ei päästäny, joten menikin sitten siihen, että mä pyörin suuntaan jos toiseenkin. Se setä si antoi Mammalle sinisen nauhan, mitä lie tarkoitti. Tosin ei sekään tienny, meinasivat Äijän kanssa jo lähteäkkin, mistä mä en olis pahastunut, mutta si jäivät hetkeksi ihmetteleen. Noh, siinä tuomarin avustajaneito huusi takas sinne kehään, Mammalla ihan pihalla mitä nyt ja mua ei olis huvittanut enään. Sama juttu taas, olis pitänyt seistä ja juostakin. Se olikin varsin hankalaa, kun oli niitä pieniä edessä niin just ku vähän vauhtia sai niin joutui pysähtyyn. Eihän me Mamman kanssa voitu jyrätä niitä kuitenkaan.

Mitenkäkö si loppujen lopuksi pärjäsimme.. Olimme sinisten ryhmän kolmansia!

Tuomari vielä Mammalle sanoi, että olen todella upean näköinen poika kunhan vaan malttaisin olla aloillani seisten ja liikkua kauniisti. Sitä kuulemma sitten harjoitellaankin. Sain pussin mukaani josta sitten löytyikin pientä naposteltavaa ja lelu. Ja uudestaankin mennään johonkin näyttelyyn, vielä tietoa mihin ja milloin.

Äijä otti videonauhalle koko jutun siitä kuulemma sitten jotenkin siirretään kuvia tännekin kunhan Ilkiö reissultaan kotiin tulee, nää muut eivät joko osaa tai viitsi.

Perjantain pikapulinat

Löysihän tuo mammakin jotain uusia kuvia, ei vaan osaa erottaa gallerioita keskenään. Nyt ovatkin iloisessa sekamelskassa mun kuvat ja mamman koruilut. Toivotaan, että sekin oppii joskus jotain, tosin Mamma ja tietokone ei ole kovinkaan hääppöinen yhdistelmä. Onkin niitä lähes ainoita hetkiä jolloin hermot sillä tuntuu palavan todella nopeasti.

Ihan tuossa unohdin alkuhöpötyksissä kertoa, että olen Lemmenmäen kennelin kasvatti, ja linkki tulee sinne sikäli mikäli Mamma sen osaa laittaa tai sitten Äijä tekee sen, on paljon näppärämpi koneiden kanssa. Sieltä sainkin todella hyvän alun kasvaa ja perhekin sai kattavaa tietoa asioista.

Kuulinpa tässä just, että mua ollaan näyttelyihin viemässä. Varmaan taas Mamman ideoita, mä voisin mieluummin pysyä kotona, kun sinne kuitenkin joutuu autolla menemään. Mutta eihän se auta mun mielipide tässäkään asiassa. Kerronpa sitten kun ollaan käyty miten siellä meni vai menikö mitenkään. Uudet kuvat liittyvätkin siihen, yrittivät saada mut seisomaan paikallaan, ja sehän jälleen menikin ihan leikiksi. Istuen on mun mielestä paljon parempi, ei katsos rasitu niin paljoa. Perhe sanoi, että oon maailman paras rottis vaikken koskaan saisi muita titteleitä kuin sohvachampion. Se kyllä kuulostaakin hienolta ja mulla onkin aineksia siihen tykkään nimittäin sohvalla makoilla! Eikä perhe ees siitä suutu, lupa on tulla.

Mutta palataas taas joku toinen kerta, lähden Mammaa ulkoiluttamaan kun näköjään jo pystyy kävelemään paremmin. Meni onneton kaatumaan mustikkametsällä niin pari päivää vaan oli aloillaan. Mustikat ovatkin herkkuja syödä, jostain kumman syystä en vaan paljon suosiota saa kun tulen nenän eteen mättäälle makaamaan ja syön suoraan varvuista. Helpommin menee, että minä ja Ilkiö syödään yhdessä toisessa paikassa ja Mamma kerää toisesta. Syön mä muutenkin lähes kaikkea mitä kädestä annetaan. Noi marjat meneekin sitten suoraan puskista ja harrastan perunan varastelua suoraan penkistä. Siitäkään ei kovin kaunista kiitosta ole tullut, kuulemma en sais omin toimin käydä.

Kuvat löydetty

Löysin kuvatkin tuonne galleriaan, lisäilen niitä pikkuhiljaa.

Pahoitteluni

Tässä nyt näköjään niin käynyt, etten saa oikeaa kuvagalleriaa näkymään, yrityksen alla on koko ajan. Toivottavasti onnistuu piakkoin!

Pienen elämää

Olen siis rottweiler uros Mojito, synnyin 14.2 (ystävänpäivänä mistä mamma jaksaa aina mainita, varsinkin silloin ku kissoja rieputan, ei onneton ymmärrä että me vaan leikitään.) sisarusparveen missä meitä oli yhteensä seitsemän kappaletta. Alkuajoistani ei ole tarkempaa muistikuvaa ole, mutta eiköhän se mennyt ihan niin kuin kaikilla pienillä pennuilla, syöden ja nukkuen. Kasvattajan mukaan olimme kaikki yhtä reippaita ja tasaväkisiä.

Ensimmäisen kerran näin Mamman ja muun perheen johon siis kuuluu äijä, se toinen aikuinen ja Ilkiö 12 vuotias tenava noin 4 viikkoisena. Tosin hehän ei vielä silloin tienneet että saavat juuri minut, koska meitä oli toinenkin uros silloin vapaana. Mutta velipoika otti ja lähtikin Ruotsin maalle omaan kotiinsa sitten kun ikä antoi periksi muuttaa. Nämä ihmisethän oli aivan täysin myytyä meidän pienten edessä, mutta silti sen verran jääräpäisiä, että miettivät ne sentäs yhden päivän haluaako ne varata pennun. Mammahan olis jo varmaan kaapannut mut silloin, mutta Äijä onneks sen verran fiksumpi, että miettii asioita, tosin Mamman sana on se kovin kuulemma kuitenkin. Kokemustahan molemmilla on koirista, kun Äijä on dobermannien kanssa touhunnu ja Mammalla on kanssa koiria ollut, myös rotikka joka kuulemma oli vienyt sen sydämestä ison palan mukanaan sateenkaari sillalle.

Kasvattajalla aika meni nahistellessa ja kasvaessa, kunnes tuli huhtikuun 3:s päivä jolloin perhe tuli hakemaan mut kotiin. Kävihän perhe katsomassa välissä mua muutenkin, siitä on dokumenttina video pätkää tallessa. Voi sitä jännityksen määrää puolin ja toisin. Matka meni ihan hyvin ollessa Mamman kainalossa, mutta muutamaa kilometriä ennen kotia iski oksennus. Noh, asialle mitään voinut ja ajoimme kotiin, minä vielä tiiviimmin Mamman kainalossa. Olipa omituista tulla uuteen paikkaan, tuoksut, piha ja kaikki oli aivan outoa. Ensimmäisestä yöstä lähtien nukuin koko yön aivan rauhallisesti ja se on jatkunutkin tietysti näihin päiviin saakka. Mitä sitä turhaa hötkyämäänkään öisinkään.

Aamulla koittikin uusi jännyys, tapasin ensimmäisen kerran perheen muut koirat, Mamman turvallisesta sylistä. Vanha herra Pappa (9v dobberi) ja Ruttukuono (5v bokseri) nuuhkivat varovasti ja hyväksyivät laumaansa heti. Taisi ainakin Ruttukuono olla sitä mieltä, että kivaa kun tulee leikkikaveri. Perhe vaan ei päästänyt meitä yhdessä leikkimään vielä, vetosivat mun pieneen kokooni. Miten niin muka pieni? Omasta mielestäni jo silloin olin iso poika.

Kyllä Perhe si vähitellen tarkan valvonnan alla päästi isojen poikien kanssa leikkimään, Papasta tulikin mun ihanne ja sen ärähdystä on syytä kuunnella. Ruttukuonon kanssa sitten riehutaankin minkä keritään. Mamma aina väliin joutuu rauhoittaan menoa, mutta muuten kaikki sen puoleen hyvin menee. Rakkain lelu on aina ollut Apina, sellainen vinkujuttu, sitä pienestä pitäen riepotellut. Nyt on menossa apina nro2 koska Ruttukuono tykästyi siihen myös niin vahingossa meni syömään ykkösen korvat. Tämä kakkonen onkin sitten yhteinen, paitsi Ruttukuono sen aina yrittää itselleen omia, kuvitteleekohan että se on sen pentu? Pitäisi vissiin Mammalle vihjata, että Apina3 olisi paikallaan.

Mammastahan on tullut mulle ihan ykkösihminen, seuraan sitä vaikka maailman ääriin, paitsi en autoon. Se on ihan liikaa mun tajuntaan miks siellä pitäis istua kököttää ja mennä muka muualle, sosiaalistamisesta ne puhuu, mutta mun mielestä oma koti on paras. Silti ne kuskaa mua, ei noille edes viitsi mieltänsä osoittaa suuremmin, sen verran hyvin ovat selväksi tehneet ettei täällä kukkoilla vaikka miten olis maailman ihanin rottispoika. Tosin tiettyhän mä kaikista muistakin perheen ihmisistä tykkään, ovat vaan niin mainioita ja reiluja. Ilkiön kanssa harrastamme jalkapalloa ja melkein olenkin oppinut ettei sitä sais purra varsinkaan jos kyseessä on Ilkiön pallo, meillä koirillahan on omat pallot pihalla joita si saakin riepotella niin kuin haluaa.

Mamman kanssa me opetellaan juttuja, kuulemma jostain tottelevaisuudesta on kysymys. Ja olenhan mä oppinutkin paljon, vain se viive tuppaa kuulemma häiritsemään. Mutta minkäs mahtaa jos vaikka tänne kutsun aikana kissa sattuu kävelemään ohi niin pitäähän sitäkin tervehtiä. Onneks tuon Mamman hermot kestää ja sanoohan hän että hitaasti hyvä tulee. Nämä lämpimät säät ovat vähän harjoittelua häirinneet, on niin kuuma ollu että spagettina mieluummin makaa jossain kun tekee mitään. Tosin niin on perhekin ihan samanlaisia, joten samassa veneessä ollaan.

Ihan tässä meinasi unohtua, että kuuluuhan meidän laumaan muitakin. Ne on noita sähiseviä juttuja, kissoiksi väittävät niitä. Ei niistä muuten mitään riemua ole, paitsi tuosta nuorimmasta Qaida nimeltään. Sitä on hauskaa riepottaa niskoista, joskus jos liian kovasti otan niin tulee kyllä kynnestä, mutta muuten me vaan leikitään. Ja ulkonakin saatetaan peräkanaa tassutella tutkimaan maailman ihmeitä sekä leikitään hippasta. Ovat siis ihan ok tapauksia jos niitä ei ärsytä, ne kynnet osaa kirpaista nenän päässä pahasti.

Olenhan mä muutenkin tutustunut eri eläimiin, naapurissa kun on lehmiä ja hevosia. Voi pojat että ne olivat isoja, kun ensimmäisen kerran ohi mentiin. Onneksi Mamma oli tukena siinä, nyt niihin onkin tottunut jo niin ettei niistä viitsi edes välittää. Paitsi on yks sellainen juttu joka mun mielestä on hyvää ja maukasta mistä vaan tää perhe ei perusta. Nimittäin niiden jätökset, salaa hiippailen pellolle niitä syömään. Voi sitä kiukkua sitten ku huomaavat mut pellolla, tulen kyllä ihan kiltisti poiskin, kun tiedän ettei sinne sais mennä mutta kun ei voi vastustaa ihan aina sitä kiusausta. Pusuttelu onkin sen jälkeen pannassa, en vaan ymmärrä miks. Pari kertaa pesuunkin joutunut sen takia kun käynyt lannassa pyörimässä. Ei noi ihmiset sitten tunnu hyvän päälle ymmärtävän lainkaan.

Että tässäpä näin alkuun tätä tarinaa minusta. Lisää tulee aina tietyn väliajoin, joten seuraile mukana elämänääni.