keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Meille niitä pieniä kissanpentusia syntyi muutama viikko takaperin ja mä yrittänyt jo tovin jos toisenkin Mammalle vihjailla, että olis kiva tutustua uusiin perheenjäseniin. Tänään hän heltyi ja toi näytille yhden pienoisista, tyttöpennun jonkan hän haluaisi pitää kotona.

Ensin mä olin tään näköinen:
Loppujen lopuksi me tuoksuteltiin toisia:
Pienihän se pentunen oli, Mamma ensin antoi haistella peppupuolta, että tietäisin millainen kaveri on kyseessä ja sitten kun sekin meni tietysti hyvin niin mamma laski pienen tuolille, mä sitä siinä varovasti haistelin ja puhdistinpa korvatkin sivumennen. Kyllä mä tykkäsin, en vaan ymmärrä mitä Mamma jännitti oikein tuomisessa. Kuvittelikohan se, että mä samalla tavalla leikin kuin näiden isojen kissojen kanssa.

maanantai 26. huhtikuuta 2010

Lahden näyttelyä

Kävimme sunnuntaina Lahdessa kansainvälisessä koiranäyttelyssä katsomassa mitä siellä tapahtui, olihan se Mamma mutkin sinne ilmoittanut junioireihin. Ja mikä lie laiskuus iski häneen, kun ei itse mua kehään vienyt vaan oli lahjonut kasvattajan esittämään. Tosin hän väitti että esiinnyn paremmin kun ei Mamma ole esittämässä ja ehkä siinä jotain perää onkin.

Näyttely meni mielettömän hienosti tulosten kannalta:

Eri1, Juk1 ja Pu2

Kuvia ei ole nyt laittaa, kun ei osannut kuvata kukaan järkevästi. Taisivat jännittää kaikki.

Erityiskiitokset Onnenmaskotille, seuraavassa näyttelyssä nähdään! Ja totta sä saisit tulla meillekin käymään.

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Jäljellä..


Mamma päätti illasta ottaa mulle pienet jälkiharjoitukset kun ovat lumet sulaneet ja muutenkin nätti ilta oli. Viime jäljestä onkin aikaa jo puoli vuotta, joten mitään vaativaa juttua ei edes kokeiltu, kunhan vaan muisteltiin miten se menikään ja mitä pitikään tehdä.

Jäljellä mennään, mamma sinne tännä makupaloja tiputtanut jalan jälkiinsä:
Lopusta löytyi mun ruokakipponi täynnä ruokaa, Mamman tarkoitus oli vissiin saada mut syömään ruokani tällä tavalla.. hahaa.. turha luulo, maistella voin mutta se siitä sitten, muut hommat kutsuu..

Mä syömisestä tätä mieltä:
Ja mulla oli häiriötekijäkin loikkimassa mukana, meidän vanhin kissa hengessä mukana:

Hakuakin ajattelimme kokeille, viime maanantaina kävimme jo vähän tutustumassa lajiin ja ensi maanantaina uudestaan. Toivottavasti noi muistaa ottaa kameran mukaan niin saa siitäkin kuvia ja tarinaa.
Ja sunnuntaina mennään kuulemma koiranäyttelyssä pyörähtään pitkästä aikaa, viime kerrasta aikaa onki jo useampi kuukausi. Kertoilen sitten kuulumisia miten meni.

tiistai 13. huhtikuuta 2010

Ihana päivä!

Mun kummitäti kävi tänään moikkaan mua.. Okei, ehkä häntä vähän kiinnosti myös Mammakin ja muu perhe, mutta mua kuitenkin enemmän, ainakin mun mielestä. Ja hän toi mulle ihana lahjan, sellaisen suuren mustekalan, värikin mitä sopivin nuorelle uros koiralle, kivan pinkki, kuulemma ihan täydellinen väritys mulle. Outoja noi naiseläjät toisinaan.

Ensin mä sitä hetken maltoin tuoksutella:
Ja sitten alkoi riemut, huomasin että sen voi suolistaa:
Menikin vain pikku hetki niin jäljelle jäi vain kankaan riekaleet, mutta tärkeintä oli että hauskaa oli. Ja kummitätäni sanoikin, ettei se sitä koriste-esineeksi tuonut vaan ihan käyttöön, varttituntia epäilikin että ehjänä on. Ei menny arvaus metsään pahasti.

Kiitos kummitätini ihanasta päivästä! Syödään pian uudestaan lisää keksejä yhdessä, vaikket tainnutkaan niiin tästä tuomastasi koirankeksistä välittää, siks mä sun puolesta hitaasti ja nautiskellen söin parempiin suihin! Muu perhekin kiittää kovasti ja toivottaa pian uudestaan käymään.

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Perheenlisäystä

Arvatkaas mitä meillä tapahtui.. Meidän perheen jäsenten lukumäärä nousi 14! Suurperhe siis.. syyllinen tähän tapahtumaan oli meidän Pipa, se teki neljä pikkuruista kissanpentua. Mä en saanu mennä katsomaan synnytystä, Mamma vaan oli seuraamassa että hyvin menee kaikki. Ja niin menikin, emo ja pennut voi hyvin. Mamma ihan rakastunut niihinkin, mutta sehän ei mitenkään yllätä.

Kuulemma mä saan si kunhan ne vähän kasvavat mennä niitä katsomaan, ovat kuulemma nyt ihan liian pieniä mulle kaveriks. Ovat kuulemma pienempiä kuin mun kuononi.

Muuten meillä vaan ollaan keväästä nautittu.. on lumet sulanut tosi paljon ja Mamman kanssa vähän harjoiteltu pyörän vierellä kulkemista. Siitä yritetään kuva saada aikaiseksi jossain vaiheessa kunhan joku saisi sen kuvan otettua.