sunnuntai 16. elokuuta 2009

Sunnuntaita!

Viikko mennä vilahti jälleen niin sukkelasti ettei uutta tekstiä ole tullut, tosin samaa ollaan tehty niin eipä ole uusia koiruuksia kerrottavana sen enempää.

Tänään me käytiin rottweiler tapahtumassa tuossa ihan lähellä. Tosin Mamman älypää taas sotki paikat keskenään ja meinas olla ilmoittautumatta lainkaan, ku kuvitteli sen olevan toisella puolella Suomea. Onneks otti Äijän kanssa jutuksi niin selvisi että on tuossa melkein kotinurkillahan se on. Joten sinne siis.

Vettähän se satoi si oikein ratakasti koko aamun, siellä si Äijä ja Mamma katseli muiden touhuja vettä valuvana ja viluissaan ja yrittivät vinkkejä ottaa miten mun kanssa tehdään. Mä poika nukuin vaan autossa, mitä suotta itseään kasteleen. Kunnes ne si sai päähänsä viedä mut metsään, sanoivat vaan että jälki on. Ollaan kotona muutaman kerran sitä otettu niin se tarkoittaa ruokaa, joka on kylvetty suoraan jonoon, joten nenä maahan ja menoks. Menikin todella hyvin ihmistenkin mielestä ja palkaks sain makupaloja ison kasan lisää ja rapsutuksia, että mä oon sitten taitava!

Siellä me si koko päivä ihmeteltiin maailman menoa ja katseltiin muita koirakkoja, tosin mä olin autossa enimmäkseen, kun eihän ne raaskinut mua ottaa sateeseen.

Joo, ja oli meillä si esineruutukin, siitä mulla mitään hajuakaan ollut. Joku täti yritti hanskalla saada mut innostumaan ja si nakkas sen metsään. No voi haloo! Hae itse hanskas tuumasin ja keskityin enemmän puolukoihin ja Mammaan. Ei ne kyllä sillä lopettanu vaan antoi hanskan mammalle ja se si hetken leikitti ja si siirtyi kauemmaks ja tiputti sen metsään. Puusilmäkö sen on ku ei huomannut, joten mä heti ku Äijä vaan irti päästi kävin noukkimassa talteen ja onnellisesti palautin omistajalle. Pitäis parempaa huolta niin mun tartteis hakea niitä, tosin mukavaa puuhaa se oli kun kaikki kansa hurras ja hihkui ja makupaloja tuli.

Kuviahan meillä ei vielä ole taaskaan, eivät kameraa ottaneet mukaan vaan kysyvät jos joku vois Mammalle s-postina laittaa niin sais tännekin sitten. Ja ne näyttelykuvatkin ovat vielä jossain vaiheessa, Ilkiö muistanut koko asiaa lainkaan.

sunnuntai 9. elokuuta 2009

Match Show







Onpas viikko nopeasti mennyt, mitään ole kerennyt kirjoitella tänne. Sen erikoisempaa tehty, Mamman kanssa marjassa ollaan oltu, edelleenkään en saa kiitoksia kun suoraan puskasta nenän edestä syön. Suppea ihminen silloin tällöin! Niin ja tietty mä muiden koirien kanssa riehunut olen. Kuvat ovatkin niistä jutuista.

Mutta siihen mätsäriin palatakseni, aamustahan Mamman vouhotus alkoi jo, piti etsiä kuulemma paperit ja harjatakkin mut, olin just kerinny käydä savea itseeni saamassa niin oli kivan näköisiä vaaleita pilkkuja siellä täällä. Muistutin kuulemma enemmän dalmatiankoiraa kuin rottista. Mamma ei oikein tykänny ajatuksesta vaihtaa rotua, harjaus meni ihan hyvin hauskaa puuhaahan se on varsinkin ku heittäytyy selälleen ja sätkii ilmaa. Olisittepa harjaajan ilmeen nähneet!
Pelipaikalle kun päästiin niin olihan siellä koiria, ihan tälläinen maalla asunut oli hetken ihmeissään. Mutta siinä totesin aikani pohtiessa, ettei noi mitään tee niin heittäydyin nukkumaan, mitä sitä suotta stressaamaan. Olis vaan Mammankin pitäny sama tehdä, se oli hermona, jotain tupis mun seisomistaidosta. Tajua vieläkään miks pitää seistä kun samat asiat voi tehdä istuenkin.

Omituista siellä muutenkin oli, johonkin kehään se mut si raahas, jossa oli monta pentua. Kaiken näköisiä ja kokoisia, enkä ketään saanu mennä tervehtiin. Siinäpä se taas yritti mua seisomaan saada, sehän ei mulle käyny joten takamus tukevasti maahan ja ihmettelemään asiaa. Juostakin siellä piti, kesähelteellä! Joku setäkin kävi rapsuttelemassa, tuomari oli kuulemma. Mähän nyt yritin koko ajan heittäytyä nukkumaan, mutta ku Mamma ei päästäny, joten menikin sitten siihen, että mä pyörin suuntaan jos toiseenkin. Se setä si antoi Mammalle sinisen nauhan, mitä lie tarkoitti. Tosin ei sekään tienny, meinasivat Äijän kanssa jo lähteäkkin, mistä mä en olis pahastunut, mutta si jäivät hetkeksi ihmetteleen. Noh, siinä tuomarin avustajaneito huusi takas sinne kehään, Mammalla ihan pihalla mitä nyt ja mua ei olis huvittanut enään. Sama juttu taas, olis pitänyt seistä ja juostakin. Se olikin varsin hankalaa, kun oli niitä pieniä edessä niin just ku vähän vauhtia sai niin joutui pysähtyyn. Eihän me Mamman kanssa voitu jyrätä niitä kuitenkaan.


Mitenkäkö si loppujen lopuksi pärjäsimme.. Olimme sinisten ryhmän kolmansia!

Tuomari vielä Mammalle sanoi, että olen todella upean näköinen poika kunhan vaan malttaisin olla aloillani seisten ja liikkua kauniisti. Sitä kuulemma sitten harjoitellaankin. Sain pussin mukaani josta sitten löytyikin pientä naposteltavaa ja lelu. Ja uudestaankin mennään johonkin näyttelyyn, vielä tietoa mihin ja milloin.

Äijä otti videonauhalle koko jutun siitä kuulemma sitten jotenkin siirretään kuvia tännekin kunhan Ilkiö reissultaan kotiin tulee, nää muut eivät joko osaa tai viitsi.