Mun kummitäti kävi tänään moikkaan mua.. Okei, ehkä häntä vähän kiinnosti myös Mammakin ja muu perhe, mutta mua kuitenkin enemmän, ainakin mun mielestä. Ja hän toi mulle ihana lahjan, sellaisen suuren mustekalan, värikin mitä sopivin nuorelle uros koiralle, kivan pinkki, kuulemma ihan täydellinen väritys mulle. Outoja noi naiseläjät toisinaan.
Ensin mä sitä hetken maltoin tuoksutella:
Ja sitten alkoi riemut, huomasin että sen voi suolistaa:
Menikin vain pikku hetki niin jäljelle jäi vain kankaan riekaleet, mutta tärkeintä oli että hauskaa oli. Ja kummitätäni sanoikin, ettei se sitä koriste-esineeksi tuonut vaan ihan käyttöön, varttituntia epäilikin että ehjänä on. Ei menny arvaus metsään pahasti.
Kiitos kummitätini ihanasta päivästä! Syödään pian uudestaan lisää keksejä yhdessä, vaikket tainnutkaan niiin tästä tuomastasi koirankeksistä välittää, siks mä sun puolesta hitaasti ja nautiskellen söin parempiin suihin! Muu perhekin kiittää kovasti ja toivottaa pian uudestaan käymään.
Rakas"pieni" kummipoikani, tottapa turiset .Olet sinä sellainen epeli, ettei sinua kauan malta olla näkemättä. Tosin tuo sinun Mammas on mulle tärkeä myös. Nähdään pian <3 .
VastaaPoista