Tätä näyttelyä olivat Äijä ja Mamma odottaneet jo pitkään, jostain kumman syystä niillä oli halu viedä mut sinne. Mähän olisin mieluummin jäänyt tietty kotiin, mutta eipä voinut mitään. Mentävä se oli, kyseessähän oli rottweilereiden erikoisnäyttely.
Oli toisaalta ihan hauska nähdä paljon meitä upeita rotikoita ja tietty mun kasvattajiakin. Miespuolisen olin viimeks nähnyt Lahden näyttelyssä, mutta naispuoleiseen oon viimeks törmänny reilu puoli vuotta sitten. Hän väitti että olin kasvannu kuulemma valtavan kokoiseksi. Ehkä mä si himpun oon venyny ja massaakin ottanu.
Päivä meni ihan rattoisasti, vaikka pituutta sille tulikin ihan omiks tarpeiks ja vähän ylikin. Perheväki jutteli muiden rottisomistajien kanssa ja mä vaan pohdin ja mietin tärkeitä koirajuttuja. Ilkiökin oli mukana, tosin se nukkui osan ajasta autossa. Kiven kovaan väitti, että tasan viimeinen kerta ku mukaan lähtee. Kai sillä tylsää siellä oli tai jotain.
Mut esitti kehässä miespuolinen kasvattaja, toimin kuulemma paremmin niin ku en ole Mamman kanssa siellä. Ja onhan hällä paljon kokemusta niin tietää metkuja mitä voin järjestää. Valtavat kiitokset esittämisestä! Tämä muistetaan.. (positiivisesti).
Eri, JUK1 ja vsp-juniori
Kuulemma saisin opetella olemaan skarpimpi, mutta kun mua nyt ei vaan kiinnosta laittaa hulinaks vaikka kotiväki kaikkensa teki että vähän näyttäisin tempperamenttia. Sitä kuulemma yritetään harjoitella jotenkin, heti ku vaan keksivät miten.
Nämä mä voitin sieltä:
Muuten vaan kuva näyttelystä, mun ilme Mamman mielestä on vaan niin kaunis ku häntä tapitan silmiin katsoa.
Miten niin skarpimpi :) Sinähän olet aina niin skarppi ( kun ehdit ja viitsit) :) Ja pikkuinenhan oot vielä, mammankin mielestä :)
VastaaPoista