Sunnuntaita!

Viikko mennä vilahti jälleen niin sukkelasti ettei uutta tekstiä ole tullut, tosin samaa ollaan tehty niin eipä ole uusia koiruuksia kerrottavana sen enempää.

Tänään me käytiin rottweiler tapahtumassa tuossa ihan lähellä. Tosin Mamman älypää taas sotki paikat keskenään ja meinas olla ilmoittautumatta lainkaan, ku kuvitteli sen olevan toisella puolella Suomea. Onneks otti Äijän kanssa jutuksi niin selvisi että on tuossa melkein kotinurkillahan se on. Joten sinne siis.

Vettähän se satoi si oikein ratakasti koko aamun, siellä si Äijä ja Mamma katseli muiden touhuja vettä valuvana ja viluissaan ja yrittivät vinkkejä ottaa miten mun kanssa tehdään. Mä poika nukuin vaan autossa, mitä suotta itseään kasteleen. Kunnes ne si sai päähänsä viedä mut metsään, sanoivat vaan että jälki on. Ollaan kotona muutaman kerran sitä otettu niin se tarkoittaa ruokaa, joka on kylvetty suoraan jonoon, joten nenä maahan ja menoks. Menikin todella hyvin ihmistenkin mielestä ja palkaks sain makupaloja ison kasan lisää ja rapsutuksia, että mä oon sitten taitava!

Siellä me si koko päivä ihmeteltiin maailman menoa ja katseltiin muita koirakkoja, tosin mä olin autossa enimmäkseen, kun eihän ne raaskinut mua ottaa sateeseen.

Joo, ja oli meillä si esineruutukin, siitä mulla mitään hajuakaan ollut. Joku täti yritti hanskalla saada mut innostumaan ja si nakkas sen metsään. No voi haloo! Hae itse hanskas tuumasin ja keskityin enemmän puolukoihin ja Mammaan. Ei ne kyllä sillä lopettanu vaan antoi hanskan mammalle ja se si hetken leikitti ja si siirtyi kauemmaks ja tiputti sen metsään. Puusilmäkö sen on ku ei huomannut, joten mä heti ku Äijä vaan irti päästi kävin noukkimassa talteen ja onnellisesti palautin omistajalle. Pitäis parempaa huolta niin mun tartteis hakea niitä, tosin mukavaa puuhaa se oli kun kaikki kansa hurras ja hihkui ja makupaloja tuli.

Kuviahan meillä ei vielä ole taaskaan, eivät kameraa ottaneet mukaan vaan kysyvät jos joku vois Mammalle s-postina laittaa niin sais tännekin sitten. Ja ne näyttelykuvatkin ovat vielä jossain vaiheessa, Ilkiö muistanut koko asiaa lainkaan.