Onpas viikko nopeasti mennyt, mitään ole kerennyt kirjoitella tänne. Sen erikoisempaa tehty, Mamman kanssa marjassa ollaan oltu, edelleenkään en saa kiitoksia kun suoraan puskasta nenän edestä syön. Suppea ihminen silloin tällöin! Niin ja tietty mä muiden koirien kanssa riehunut olen. Kuvat ovatkin niistä jutuista.
Mutta siihen mätsäriin palatakseni, aamustahan Mamman vouhotus alkoi jo, piti etsiä kuulemma paperit ja harjatakkin mut, olin just kerinny käydä savea itseeni saamassa niin oli kivan näköisiä vaaleita pilkkuja siellä täällä. Muistutin kuulemma enemmän dalmatiankoiraa kuin rottista. Mamma ei oikein tykänny ajatuksesta vaihtaa rotua, harjaus meni ihan hyvin hauskaa puuhaahan se on varsinkin ku heittäytyy selälleen ja sätkii ilmaa. Olisittepa harjaajan ilmeen nähneet!
Pelipaikalle kun päästiin niin olihan siellä koiria, ihan tälläinen maalla asunut oli hetken ihmeissään. Mutta siinä totesin aikani pohtiessa, ettei noi mitään tee niin heittäydyin nukkumaan, mitä sitä suotta stressaamaan. Olis vaan Mammankin pitäny sama tehdä, se oli hermona, jotain tupis mun seisomistaidosta. Tajua vieläkään miks pitää seistä kun samat asiat voi tehdä istuenkin.
Omituista siellä muutenkin oli, johonkin kehään se mut si raahas, jossa oli monta pentua. Kaiken näköisiä ja kokoisia, enkä ketään saanu mennä tervehtiin. Siinäpä se taas yritti mua seisomaan saada, sehän ei mulle käyny joten takamus tukevasti maahan ja ihmettelemään asiaa. Juostakin siellä piti, kesähelteellä! Joku setäkin kävi rapsuttelemassa, tuomari oli kuulemma. Mähän nyt yritin koko ajan heittäytyä nukkumaan, mutta ku Mamma ei päästäny, joten menikin sitten siihen, että mä pyörin suuntaan jos toiseenkin. Se setä si antoi Mammalle sinisen nauhan, mitä lie tarkoitti. Tosin ei sekään tienny, meinasivat Äijän kanssa jo lähteäkkin, mistä mä en olis pahastunut, mutta si jäivät hetkeksi ihmetteleen. Noh, siinä tuomarin avustajaneito huusi takas sinne kehään, Mammalla ihan pihalla mitä nyt ja mua ei olis huvittanut enään. Sama juttu taas, olis pitänyt seistä ja juostakin. Se olikin varsin hankalaa, kun oli niitä pieniä edessä niin just ku vähän vauhtia sai niin joutui pysähtyyn. Eihän me Mamman kanssa voitu jyrätä niitä kuitenkaan.
Mitenkäkö si loppujen lopuksi pärjäsimme.. Olimme sinisten ryhmän kolmansia!
Tuomari vielä Mammalle sanoi, että olen todella upean näköinen poika kunhan vaan malttaisin olla aloillani seisten ja liikkua kauniisti. Sitä kuulemma sitten harjoitellaankin. Sain pussin mukaani josta sitten löytyikin pientä naposteltavaa ja lelu. Ja uudestaankin mennään johonkin näyttelyyn, vielä tietoa mihin ja milloin.
Äijä otti videonauhalle koko jutun siitä kuulemma sitten jotenkin siirretään kuvia tännekin kunhan Ilkiö reissultaan kotiin tulee, nää muut eivät joko osaa tai viitsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti