Mitään kummallista meille!

Siis me ollaan ihan oikeasti oltu vaan, jotain pieniä istu-maahan-paikka-seuraa ja muita omituisuuksia ollaan läpi käyty, mutta muuten uunoiltu omiamme. Mamma ku taas jossain arkipäivät luuraa, ei ymmärrä että pitäis olla kotona mun kanssa ja tietty noiden muidenkin.

Kepposiakaan ole nyt tehnyt sen suurempia, mitä nyt aina yhtä riemastuttavaa on viedä tennispallo sänkyyn ja unohtaa se sinne. Mamma ja Äijä ku nukkumaan käy niin kyllä se jomman kumman selän alle osuu ja voi sitä tupinan määrää. Sänky muutenkin mun lempipaikkanukkua, aina ku mahdollista niin sinne hipsin.

Mamma on taas ihan hermona, meillä on ens viikonloppuna kuulemma ihan oikeat näyttelyt. Sinne se ronttaa mut väkisin, menis ite vaan mua niin kiinnosta se touhu. Ja si se on vielä jonnekkin Turkuunkin mut ilmoittanut, sehän on jo si ihan äärettömän kaukana mun makuun. Tosin kuulemma mennään yöks johonkin kaverille jossa on monta samojedia, millaisiahan ne oikein on? Kertoilen si tarkemmin Turusta ja reissusta ku sen on ohi. Ja tietty tuosta ens viikonlopun jutusta, onneks se sentäs on tässä melko lähellä.