Mahdoton syksy tai ainakin yrittää olla

Voisin jopa minäkin sanoa, että tämä syksy on ollut ihan mahdoton. Kaikkea on sattunut, ja suurin osa vielä sellaista mitä ei haluisi sattuvan kenellekkään, kaksi kuolemaa ja yksi loukkaantuminen. Ei mä en sanonu tällä kertaa pahasti, että siitä oltais loukkaannuttu.

Bh-kokeesta oli viime kirjoituksesta puhetta, meidän kyllä Mamman kanssa sinne piti mennä, mutta se onneton tunari ja pallopää teloi itsensä! Ihan oikeasti se käveli pari viikkoa kuin mikäkin raihnainen vahna mummeli, toisaalta huvitti seurata sen köpöttelyä, mutta toisaalta tuli vähän paha mieli ku ei me mitään tehdä voitu. Että se siitä bh:sta. Kuulemma ensi keväänä uudestaan koetataan.

Joten siitä hyvästä tai siitä huolimatta me ollaan lomalla kaikki, mä ja Riiviö remutaan keskenämme ja Mamma koettaa vaan kestää meitä. Reilua, eikö totta!

 Ja me pummitaan tosi sujuvasti myös nykyään:

 Riiviön ensimmäiset kokemukset lumeen, sekosi täysin kaveri parka:

Lunta!

Siis tää on tosi ihanaa.. Meillä sataa lunta! Onko hauskempaa huvia kuin jahdata hiutaleita, työntää kuono lumeen ja nuuskuttaa menemään. Ja kun on aikansa riehunut lumessa niin mikäs sen mukavampaa kuin käpertyä Mamman kainaloon ottamaan unia takan lämmittäessä kastunutta turkkia. Ihanaa!