Erikoisnäyttely Helsingissä.

Tätä näyttelyä olivat Äijä ja Mamma odottaneet jo pitkään, jostain kumman syystä niillä oli halu viedä mut sinne. Mähän olisin mieluummin jäänyt tietty kotiin, mutta eipä voinut mitään. Mentävä se oli, kyseessähän oli rottweilereiden erikoisnäyttely.

Oli toisaalta ihan hauska nähdä paljon meitä upeita rotikoita ja tietty mun kasvattajiakin. Miespuolisen olin viimeks nähnyt Lahden näyttelyssä, mutta naispuoleiseen oon viimeks törmänny reilu puoli vuotta sitten. Hän väitti että olin kasvannu kuulemma valtavan kokoiseksi. Ehkä mä si himpun oon venyny ja massaakin ottanu.

Päivä meni ihan rattoisasti, vaikka pituutta sille tulikin ihan omiks tarpeiks ja vähän ylikin. Perheväki jutteli muiden rottisomistajien kanssa ja mä vaan pohdin ja mietin tärkeitä koirajuttuja. Ilkiökin oli mukana, tosin se nukkui osan ajasta autossa. Kiven kovaan väitti, että tasan viimeinen kerta ku mukaan lähtee. Kai sillä tylsää siellä oli tai jotain.

Mut esitti kehässä miespuolinen kasvattaja, toimin kuulemma paremmin niin ku en ole Mamman kanssa siellä. Ja onhan hällä paljon kokemusta niin tietää metkuja mitä voin järjestää. Valtavat kiitokset esittämisestä! Tämä muistetaan.. (positiivisesti).

Ja upeasti siellä meni:
Eri, JUK1 ja vsp-juniori

Kuulemma saisin opetella olemaan skarpimpi, mutta kun mua nyt ei vaan kiinnosta laittaa hulinaks vaikka kotiväki kaikkensa teki että vähän näyttäisin tempperamenttia. Sitä kuulemma yritetään harjoitella jotenkin, heti ku vaan keksivät miten.

Nämä mä voitin sieltä:

Muuten vaan kuva näyttelystä, mun ilme Mamman mielestä on vaan niin kaunis ku häntä tapitan silmiin katsoa.

Kylpyläreissulla

Mammalla oli asioita Hyvinkäälle, jossa koirakylpylä sijaitsee niin hän samalla ajatteli, että on käyttää mua uimassa. Asioiden ajan olin Äijän työpaikalla päivähoidossa, sehän tietty meni myös hienosti. Miksikäs pitäis mitään hötkyillä turhia.

Mutta sinne kylpylään:

Ensin Mamma pesi mun tassut ja mahan alusen ylimääräisestä hiekasta, hyi ja yöks suihkussa oloa. Ei kuulu mun lempihommiin. Ne kun saatiin hoidettua alta niin siellä täti laittoi mulle pelastusliivit päälle, kuulemma on ihan käytäntönä siellä. Sitten uimista harjoittelemaan..

Mähän en tietenkään vapaaehtoisesti suostunut menemään altaaseen, vaan nelitassujarrutus päälle ja rimpuilut myös. Mammahan se loppu pelissä mut sinne työnsi, se toinen täti ei halunnut provosoida mua liikaa. Mammallehan mä en mitään mahda, jos se jotain saa päähänsä niin tehtävä on. Voi mitä räpistelyä ja paniikkia ensimmäiset kierrokset oli, mutta viimeisen kierrokseen mä jo melkein itse juoksin altaaseen ja uin tosi taitavasti. Olipa Mamma taas ylpeänä. Kuvia hän ei voinut ottaa, kun joutui tekemään sekin hommia, juoksi allasta ympäri että häntä seuraisin, mua kun ne lelut ei niin kiinnostanut.

Se oli kyllä todella rankkaa puuhaa, loppupäivän olikin tosi rauhallinen ja nukuin vain. Kuulemma ollaan menossa toisenkin kerran sinne.

Mä uinnin jälkeen rättiväsyneenä:

Hellä hetki..

Mun mielestä hellittely ja läheisyys on kaikkein ihaninta,. Mamman kanssa usein ollaan vaan ihan likilähi vierekkäin, tosin muutenkin mä seuraan sitä lähes kaikkialle. Joskus jopa ähellän sen syliinkin, ja  tietty mä siihen mahdunkin kun olen näin pieni ja siro vielä. Mamma aavistuksen vaan eri mieltä on, jossain vaiheessa se tönäsee viereensä, kuulemma loppuu happi. En vaan ymmärrä miks!

Tälläistä me touhutaan..

Onpas taas aika kulunut viime päivityksestä.. Me kyllä ollaan tehty vaikka mitä, mutta kamera harvemmin sattuu mukaan.

Mamma muisti kerrankin ottaa kameran mukaan kävelylle ja jotain se sentäs sai kuvattuakin. Tässäpä näitä:

Aluksi pohditaan mitä tehtäis:

Sitten juostaan ympäriinsä:

Kepin etsimistä:

Hahaa.. löysin:

Puukasan kuningas, vähän aikaa piti miettiä kannattaako kiivetä, mutta si rohkeasti vain ylös:

Jos Mamma innostuu liikaa komentaa, kannattaa siihenkin varautua:

Meille niitä pieniä kissanpentusia syntyi muutama viikko takaperin ja mä yrittänyt jo tovin jos toisenkin Mammalle vihjailla, että olis kiva tutustua uusiin perheenjäseniin. Tänään hän heltyi ja toi näytille yhden pienoisista, tyttöpennun jonkan hän haluaisi pitää kotona.

Ensin mä olin tään näköinen:

Loppujen lopuksi me tuoksuteltiin toisia:

Pienihän se pentunen oli, Mamma ensin antoi haistella peppupuolta, että tietäisin millainen kaveri on kyseessä ja sitten kun sekin meni tietysti hyvin niin mamma laski pienen tuolille, mä sitä siinä varovasti haistelin ja puhdistinpa korvatkin sivumennen. Kyllä mä tykkäsin, en vaan ymmärrä mitä Mamma jännitti oikein tuomisessa. Kuvittelikohan se, että mä samalla tavalla leikin kuin näiden isojen kissojen kanssa.

Lahden näyttelyä

Kävimme sunnuntaina Lahdessa kansainvälisessä koiranäyttelyssä katsomassa mitä siellä tapahtui, olihan se Mamma mutkin sinne ilmoittanut junioireihin. Ja mikä lie laiskuus iski häneen, kun ei itse mua kehään vienyt vaan oli lahjonut kasvattajan esittämään. Tosin hän väitti että esiinnyn paremmin kun ei Mamma ole esittämässä ja ehkä siinä jotain perää onkin.

Näyttely meni mielettömän hienosti tulosten kannalta:

Eri1, Juk1 ja Pu2

Kuvia ei ole nyt laittaa, kun ei osannut kuvata kukaan järkevästi. Taisivat jännittää kaikki.

Erityiskiitokset Onnenmaskotille, seuraavassa näyttelyssä nähdään! Ja totta sä saisit tulla meillekin käymään.

Jäljellä..

Mamma päätti illasta ottaa mulle pienet jälkiharjoitukset kun ovat lumet sulaneet ja muutenkin nätti ilta oli. Viime jäljestä onkin aikaa jo puoli vuotta, joten mitään vaativaa juttua ei edes kokeiltu, kunhan vaan muisteltiin miten se menikään ja mitä pitikään tehdä.

Jäljellä mennään, mamma sinne tännä makupaloja tiputtanut jalan jälkiinsä:

Lopusta löytyi mun ruokakipponi täynnä ruokaa, Mamman tarkoitus oli vissiin saada mut syömään ruokani tällä tavalla.. hahaa.. turha luulo, maistella voin mutta se siitä sitten, muut hommat kutsuu..

Mä syömisestä tätä mieltä:

Ja mulla oli häiriötekijäkin loikkimassa mukana, meidän vanhin kissa hengessä mukana:

Hakuakin ajattelimme kokeille, viime maanantaina kävimme jo vähän tutustumassa lajiin ja ensi maanantaina uudestaan. Toivottavasti noi muistaa ottaa kameran mukaan niin saa siitäkin kuvia ja tarinaa.

Ja sunnuntaina mennään kuulemma koiranäyttelyssä pyörähtään pitkästä aikaa, viime kerrasta aikaa onki jo useampi kuukausi. Kertoilen sitten kuulumisia miten meni.