Mä en tuota Mammaani aina ymmärrä, eilen ku se meitä koiria huuti sisälle niin sai ihan älyttömän naurukohtauksen ku näki mut. Kuulemma näytin varsin riemastuttavalta, olin mä kyllä märkä ja päässäkin oli jauhoa, mutta että pitääkö päin naamaa nauraa ja nimitellä jauhopääksi.
Löysin naapurin viljasiilon niin siellä on tosi riemastuttava käydä nuuhkuttamassa tiedä mitä hauskaa sieltä aina löytyykään.
Ja lisää kolttosia multa, söin jälleen meidän poikien sänkyyn reiän, yhden olen jo atomeiksi purru, heittivät sen pois. Mutta mä oikeastaan syytön siihen, ku mitäs jättivät mut tuonne välikköön missä nukutaan ku ihmisperhe on poissa. Yrittäisivät jo ymmärtää, että mä haluan olla lähellä ihmisiä mieluummin kiinni ihossa, joten periaatteessa ihmisten vika. Eikö niin?
Uusi vaniljakoirarotu ; )
VastaaPoista