Viikatemies, kuolema, monta nimeä ei toivotulla vieraalla teki meille yllätys vierailun, kukaan sitä ei todellakaan olis halunnut tänne, mutta kutsumatta tuli, mukaansa otti meistä yhden.. ei vanhinta ei nuorinta.. Keskeltä vei rakkaan taistelukumppanini..
Rico: 30.4.2005- 2.9.2010
Meillä kaikilla on niin mieletön ikävä sua, aina yhtä iloista otettasi elämään, häntäsi paukutusta kaikkialle, tuhinaasi, riemuasi.. Sua Rico, Silli, Siemens Hill.. rakkaalla monta nimeä! Nähdäänhän me vielä.. sateenkaari sillalla sitten joskus?
Sateenkaarisilta:
Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.
Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.
Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...
-Kirjoittaja tuntematon-
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tähän ei voi mitään sanoa :( Ei ole sanoja...
VastaaPoistaMarjo
Mojito; varmasti kaikki, jotka tunsivat Ricon,jäävät kaipaamaan tuota elämää ja ystäviään rakastaneen koiruuden läsnäoloa.
VastaaPoistaRicosta on kuitenkin paljon hyviä muistoja ja ne säilyvät mielissämme.Kun suru hiljalleen väistyy niin silloin voi jo muistella Ricon elämää hymyillen, ja olla kiitollinen siitä, että hän oli osa elämäänne.
Sara
Miten se noin yhtäkkiä meni :(
VastaaPoista