Mä ku olen kovin auttavainen kaveri kaiken kaikkiaan (tuppaa vaan tuo kotiväki väärin ymmärtään avuliaisuuden), niin mä kävin hakemassa ämpärin, ja yritin kovasti ehdotella että joku lähtis mun kanssa vaikka mustikkaan. Lupasin kantaa ämpärinkin, mutta ei noita taaskaan huvittanut. Jotain Mamma tupis, että mun tartteis ottaa rauhallisesti, kun on se saikku päällä jälleen.

Siitä hyvästä mä olin Mammasta tätä mieltä, tosin mun asenne on kuulemma joskus muutenkin tuollainen (oikeasti tässä kuvassa mamma kokeili mun päälle paitaa olisko tuo sopiva, jos sen vaikka kastelis ja laittais päälle, viilentäis kuulemma kivasti helteillä):

Kuvausten tuloksia.

Kävin heinäkuun puolenvälin tienoilla viralllisissa lonkka-, kyynär- ja silmäkuvauksissa. Olipa kaiken kaikkiaan kauhea kokemus, yhtään tykännyt ku silmäkuvauksissa eläinlääkäri tunki itsensä iholle, piti sille vähän mainita asiasta. Silmistä sitten löytyikin jotain häikkää, lekuri ei ihan varma ollut mitä sen on.

Ja sitten ne kurjat tainnutti mut, kuulemma niin on tapana ku röntgen kuvia otetaan. Mähän sinnittelin vastaaan enkä suostunu rauhoittumaan. Mutta jossain kohdin nukkumatti vei voiton. Se herääminenkin oli si myös oma juttunsa, millään olis halutttanu virota siitä ja saivat Äijä ja Mamma tosiaankin tehdä töitä asian eteen.

Viralliset tuloksetkin tulivat jo ja tälläiset ne on:
Lonkka: A/A
Kyynär: 2/2
Silmät: Katarakta, jonka sijaintia ei ole määritelty: epäillyttävä.

Eli tämä tarkoittaa, että musta tuli sohvachampion. Etupään takia kaikki hypyt ja muu telkkuaminen on kiellettyä, on kuulemma nivelrikkoa havaittavissa. Muahan se ei haittaa ku Mamma voi mua niin paljoa enään kurmuuttaa, mutta huomasi Mammasta ja Äijästkin että surullisia olivat. Mitä ne oikein ny suree oikein, tässä mä vielä olen kaikkien riemuna ja kiusana.

Heinäkuun helteet..

Me ollaan jatkettu tätä lusmuilu linjaa, ei vaan jaksa tehdä mitään kun lämpötila huinii 30 ja ylikin. Mamma aina välistä yrittää touhuta mun kanssa, mutta mua ei huvita tehdä mitään.

Käytiin me viikonloppuna Karjaan koiranäyttelyssä mutka heittämässä, helle oli aivan tajuton meinas paistua kokonaan, mä kyllä osasin näyttääkin mielipiteeni olin kuulemma kuin löysäksi keitetty spagetti. Mutta tuomari tykkäsi silti ja ymmärti hyvin ettei pikkupojat jaksa helteellä ottaa vakavasti asioita. Tuloksena loistavasti:

Eri2, Nuk2 Pu2 ja varaserti.

Mammalle on sanottu aikoja sitten että pitäis saada kuva musta hienosti seisten, sitä sitten ollaan yritetty taistella. Mä mieluummin istuisin tai tekisin jotain muuta hyödyllistä (kuten leikkisin mun possun kanssa) enkä tojottas seistä paikallai.

Mutta onnistui se silti seisominenkin vaikka kuulemma edelleen harjoitellaan:

Kesähuveja..

On sitten pitäny täällä päin tosi lämmintä, jopa tuskaisen kuumaa. Onneks porukat osti meille pojille uima-altaan, siinä on kiva vilvoitella helteellä. Varsinkin sen jälkeen kun on kävelylenkin käyny heittämässä. Yleensä me ei näy kuumalla ees pitkiä oteta, mutta sattuipa sitten vahinko Mammalle ja hieman hukkaantui metsässä, siellä si taaperrettiin ihan kunnon lenkki kallioita ylös ja alas. Mutta kaikki hyvin ja koti löytyi. Mutta oltiin me väsyneitä molemmat sen jälkeen.

Välistä pitää käydä tutkimassa onko kärrissä jotain vikaa:

Isot pojatkin tykkää puljata uima-altaassa, varsinkin Pappa on oikea vesipeto:

Rauhallista Juhannusta kaikille!

Erikoisnäyttely Helsingissä.

Tätä näyttelyä olivat Äijä ja Mamma odottaneet jo pitkään, jostain kumman syystä niillä oli halu viedä mut sinne. Mähän olisin mieluummin jäänyt tietty kotiin, mutta eipä voinut mitään. Mentävä se oli, kyseessähän oli rottweilereiden erikoisnäyttely.

Oli toisaalta ihan hauska nähdä paljon meitä upeita rotikoita ja tietty mun kasvattajiakin. Miespuolisen olin viimeks nähnyt Lahden näyttelyssä, mutta naispuoleiseen oon viimeks törmänny reilu puoli vuotta sitten. Hän väitti että olin kasvannu kuulemma valtavan kokoiseksi. Ehkä mä si himpun oon venyny ja massaakin ottanu.

Päivä meni ihan rattoisasti, vaikka pituutta sille tulikin ihan omiks tarpeiks ja vähän ylikin. Perheväki jutteli muiden rottisomistajien kanssa ja mä vaan pohdin ja mietin tärkeitä koirajuttuja. Ilkiökin oli mukana, tosin se nukkui osan ajasta autossa. Kiven kovaan väitti, että tasan viimeinen kerta ku mukaan lähtee. Kai sillä tylsää siellä oli tai jotain.

Mut esitti kehässä miespuolinen kasvattaja, toimin kuulemma paremmin niin ku en ole Mamman kanssa siellä. Ja onhan hällä paljon kokemusta niin tietää metkuja mitä voin järjestää. Valtavat kiitokset esittämisestä! Tämä muistetaan.. (positiivisesti).

Ja upeasti siellä meni:
Eri, JUK1 ja vsp-juniori

Kuulemma saisin opetella olemaan skarpimpi, mutta kun mua nyt ei vaan kiinnosta laittaa hulinaks vaikka kotiväki kaikkensa teki että vähän näyttäisin tempperamenttia. Sitä kuulemma yritetään harjoitella jotenkin, heti ku vaan keksivät miten.

Nämä mä voitin sieltä:

Muuten vaan kuva näyttelystä, mun ilme Mamman mielestä on vaan niin kaunis ku häntä tapitan silmiin katsoa.

Kylpyläreissulla

Mammalla oli asioita Hyvinkäälle, jossa koirakylpylä sijaitsee niin hän samalla ajatteli, että on käyttää mua uimassa. Asioiden ajan olin Äijän työpaikalla päivähoidossa, sehän tietty meni myös hienosti. Miksikäs pitäis mitään hötkyillä turhia.

Mutta sinne kylpylään:

Ensin Mamma pesi mun tassut ja mahan alusen ylimääräisestä hiekasta, hyi ja yöks suihkussa oloa. Ei kuulu mun lempihommiin. Ne kun saatiin hoidettua alta niin siellä täti laittoi mulle pelastusliivit päälle, kuulemma on ihan käytäntönä siellä. Sitten uimista harjoittelemaan..

Mähän en tietenkään vapaaehtoisesti suostunut menemään altaaseen, vaan nelitassujarrutus päälle ja rimpuilut myös. Mammahan se loppu pelissä mut sinne työnsi, se toinen täti ei halunnut provosoida mua liikaa. Mammallehan mä en mitään mahda, jos se jotain saa päähänsä niin tehtävä on. Voi mitä räpistelyä ja paniikkia ensimmäiset kierrokset oli, mutta viimeisen kierrokseen mä jo melkein itse juoksin altaaseen ja uin tosi taitavasti. Olipa Mamma taas ylpeänä. Kuvia hän ei voinut ottaa, kun joutui tekemään sekin hommia, juoksi allasta ympäri että häntä seuraisin, mua kun ne lelut ei niin kiinnostanut.

Se oli kyllä todella rankkaa puuhaa, loppupäivän olikin tosi rauhallinen ja nukuin vain. Kuulemma ollaan menossa toisenkin kerran sinne.

Mä uinnin jälkeen rättiväsyneenä:

Hellä hetki..

Mun mielestä hellittely ja läheisyys on kaikkein ihaninta,. Mamman kanssa usein ollaan vaan ihan likilähi vierekkäin, tosin muutenkin mä seuraan sitä lähes kaikkialle. Joskus jopa ähellän sen syliinkin, ja  tietty mä siihen mahdunkin kun olen näin pieni ja siro vielä. Mamma aavistuksen vaan eri mieltä on, jossain vaiheessa se tönäsee viereensä, kuulemma loppuu happi. En vaan ymmärrä miks!