onpas aikaa kulunut tosi paljon päivityksestä!

Moi! Oliko teillä jo ikävä mua?

Mä pahoittelen tosi paljon, ettei tätä oo päivitetty kunnolla, mutta Mamma on niin maan kauhean kiireinen muka nykyään ettei se jouda tekemään mitään. Ihmeellinen eläjä, kun ei mun mielestä tärkeintä hommaansa tee.

Siitä hyvästä saattekin oikein kunnon kuvaryöpytyksen aikaiseksi, ku nyt si tulee kaikki päivitykset kerrallaan. Riiviökin on kasvannu mahdottomasti tässä joutessaan. Pelkkää koipea koko kaveri, mikä lie kirahvi kuvittelee olevansa. Yhdessä me toimitaan edelleen ollaan oikea äly & väläys- parivaljokko, tosin Mamma sanoo meitä nuijaksi ja tosi nuijaksi. En vaan ymmärrä miks!

Mä osaan olla josku oikein kuvauksellinen!

Mä muuten kerkäsin tässä ystävänpäivänä täyttää kunnioitettavat kaksi vuotta siitä hyvästä söpöstelyä:

Mun suosikkipaikka tarkkailla ulos:

Ja si muuten vaan meidän riekkumisia:

Riiviö vauhdissaan, pureskelee kiusallaan aidantolpatkin:

Marraskuun viimeisiä viedään

Sitä ollaan jo marraskuulle saakka keretty, me muuta tehty oikeastaan ku leikitty, remuttu ja riehuttu. Eli oikeastaan ole ees mitään asiaa, mutta kuvia jos teidän iloksi laittelen, niitä ku on Mamma ja Äijä napsinu ihan urakalla, luulevatkohan ne olevansa paparazzeja tai jotain vastaavia.

Riiviö taas varasti mun kepin:

 Osataan me olla joskus paikallanikin:

 Vauhdin hurmaa:

Tuossa keskellä on meidän Mamma viimeinkin ikuistettuna:

Onnea Pappa.. tänään täynnä 11 vuotta!!!

Onnea Pappa, meidän kaikkien puolesta.. tänään täynnä upeat 11 vuotta!!
Vielä jaksaa vanha hienosti menossa mukana, itse asiassa ei susta ees huomaa, että ikää on jo noinkin paljon. Vielä jaksat touhottaa mennä.. Onnea Pappa ja toivottavasti olet seuramme vielä pitkään.

Juhlimme päivääsi maukkaalla kakulla.. jonka valmistukseen käytetty oli possunsisäfilettä ja nakkeja.

Saatiin me Riiviönkin kanssa omat osuutemme:

Mahdoton syksy tai ainakin yrittää olla

Voisin jopa minäkin sanoa, että tämä syksy on ollut ihan mahdoton. Kaikkea on sattunut, ja suurin osa vielä sellaista mitä ei haluisi sattuvan kenellekkään, kaksi kuolemaa ja yksi loukkaantuminen. Ei mä en sanonu tällä kertaa pahasti, että siitä oltais loukkaannuttu.

Bh-kokeesta oli viime kirjoituksesta puhetta, meidän kyllä Mamman kanssa sinne piti mennä, mutta se onneton tunari ja pallopää teloi itsensä! Ihan oikeasti se käveli pari viikkoa kuin mikäkin raihnainen vahna mummeli, toisaalta huvitti seurata sen köpöttelyä, mutta toisaalta tuli vähän paha mieli ku ei me mitään tehdä voitu. Että se siitä bh:sta. Kuulemma ensi keväänä uudestaan koetataan.

Joten siitä hyvästä tai siitä huolimatta me ollaan lomalla kaikki, mä ja Riiviö remutaan keskenämme ja Mamma koettaa vaan kestää meitä. Reilua, eikö totta!

 Ja me pummitaan tosi sujuvasti myös nykyään:

 Riiviön ensimmäiset kokemukset lumeen, sekosi täysin kaveri parka:

Veivaa veivaa.. treenaa treenaa..

Mamma on taas jälleen höyrähtänyt ihan täysin, ei ymmärrä että mä ku olen näin pieni vielä mun pitäis saada olla ja mennä miten haluan. Ei vaan mene niin, se ronttaa mua kentälle melkein koko ajan.. jostain bh-kokeesta se mutisee ja sen liikkeistä. Itse se sinne on ilmoittautunu, joten menis ihan yksin vaan miks mun tartte jos mä en halua?

Totuus on että kyllä mä ne liikkeet ihan oikeasti osaan, mutta joskus ei vaan huvita ihan orjallisesti noudattaa niitä, eikö muka riitä että vähän sinne päin kun sattuu muistumaan mieleen.

Perusasento:

Seuraamista, tästä ei Mamma voi väittää etten tiiviisti seurais:

Paikalla istuminenkin onnistuu:

Ja tänne kutsu myös vauhdilla:

Osaan mä muutakin, mutta kaikesta ei ole kuvia. Sattui vaan yksissä treeneissä olemaan Äijä mukana kameran kanssa niin saatiin otoksia.

Jotain hupiakin treeneistä on, Mamma kiusaa Riiviötä myös samalla. Tosin se on ihan outo heppu, se näyttää ihan siltä että tykkää tehdä asioita! Ei ole vielä ymmärtäny laiskottelun jaloa tarkoitusta:

Perusasento:

 Seuraamisen opettelua:

Tänne tuloakin nekin harjoittelee:

Tämän uutisen olisi oikeasti jo voinut kirjoittaa jo pari viikkoa sitten, mutta touhua ja tohinaa on ollut ihan reippaasti niin jäänyt kokonaan.


Meidän perhe lisääntyi yhdellä tapauksella.. hetken meitä oli neljä  poikaa talossa, kunnes yllättäen Rico nukkui pois. Vieläkin suru painaa, mutta elämä jatkuu.

Se tapaus on siis koiranpentu.. tuollainen mitätön sintti muhun verrattuna, oikealta nimeltään Arko. Mamma sen Ruotsista kävi hakemassa, kennel Debijante´silta. Ihan riemukas pikkukaveri, leikitään ja nahutaan minkä keretään ja sivumennen tuotetaan kuulemma harmaita hiuksia perheelle.

Söpö se osaa toisinaan olla, leikkiä kilttiä ja viatonta:

Mutta todellisuudessa Arko on tälläinen:

tästä lähtien varmaan saatte kuulla meidän molempien mietteitä tai siis mä en tuota sinttiä koneelle päästä, puree kuitenkin ilkeyksissään rikki, mutta mä voin kertoilla sen kuulumisia..

Kun viikatemies vieraili meillä..

Viikatemies, kuolema, monta nimeä ei toivotulla vieraalla teki meille yllätys vierailun, kukaan sitä ei todellakaan olis halunnut tänne, mutta kutsumatta tuli, mukaansa otti meistä yhden.. ei vanhinta ei nuorinta.. Keskeltä vei  rakkaan taistelukumppanini..

Rico: 30.4.2005- 2.9.2010

Meillä kaikilla on niin mieletön ikävä sua, aina yhtä iloista otettasi elämään, häntäsi paukutusta kaikkialle, tuhinaasi, riemuasi.. Sua Rico, Silli, Siemens Hill.. rakkaalla monta nimeä! Nähdäänhän me vielä.. sateenkaari sillalla sitten joskus?


Sateenkaarisilta:

Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.
Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.
Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...
-Kirjoittaja tuntematon-