Kevät on jo pitkällä.. ja ylläri!

Meillä on täällä ollu aika rauhallista kevään ihastelua. Kaikki lumet on jo poissa ja nyt voi jo metsässä käydä juoksentelemassa ja nuuskuttelemassa kevään tuoksuja. Aika ihanaa, onneksi ei vielä ihan hirmu kuumaa ole ollut, niin on jaksanutkin pyyhältää mennä.
 
Unohdin tuossa viime kirjoituksessa laittaa kuvia, kun Mamma sai viimeinkin tehtyä sen mun synttärikakun, osa siitä kuulemma oli onnistuneen lt ansioistakin.


Olin mä vähän yllättyny kakusta kuitenkin:

Mutta ai että se oli suun mukaista:

Pitäisköhän mun kertoa teille tuosta ylläristä mikä meille tuli? Ette te kyllä taida haluta tietää ees? No haluatte tai ette niin kerron silti, ku mä en itse malta olla siitä hiljaa..


Meille muutti heti vapun jälkeen uusi asukas.. oikeastaan ihan suloinen... TYTTÖkoira! Jestas.. piti sitä eka päivä tuijottaa että mitä ihme tuo on, mutta eihän noille tytöille voi pitkään murjottaa. Oikeastaan se on ihan jees tapaus... vaikka onkin tyttö.

Mä ku oon tälläinen herrasmieskoira niin mähän tytölle si lelunkin toin ystävällisenä, mikä lie hiton rinsessa vaan on ku ei rengas kelpaa, tosin mamma kertoi että tytöt harvemmin kiinnostuneita renkaista.. outoja oikeasti ja mä ku vielä huomaavaisesti tarjosin pienintä mikä löyty.

Tää Rinsessa on kuulemma Riiviön siskolikka, ei uskois. Toinen ku on niin kiltti ja toinen on niin.. Riiviö.

Viimeisenä kimppakuva kaikista meistä, kun ollaan tulossa Mamman luokse:

Testejä..

Mammalla on taas käynnissä joku kuinka keksin meille koirille vaikka mitä testejä, mut se raahas luonnetestiin ja Riiviön onko koirastani suojeluuntestiin. Katsotaan mitä se vielä keksii joutessaan.

Mun luonnetesti oli Orimattailassa 3.4. Tuomareina oli Sami Heikkilä ja Jorma Kerkkä. Oltiin aamun ensimmäinen koirakko. Siellä ne tuomarit katseli miten mä mihinkin suhtaudun, oli ampumista, hyökkäyksiä ja pimeää huonetta, leikkimistä vieraiden kanssa jne.

Tulos:
1. Toimintakyky +1 (kohtuullinen)
2. Terävyys +1 (Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua)
3. Puolustushalu +3 (Kohtuullinen, hillitty)
4. Taisteluhalu +2 (Kohtuullinen)
5. Hermorakenne +1 (Hieman rauhaton)
6. Temperamentti +2 ( Kohtuullisen vilkas)
7. Kovuus +3 ( Kohtuullisen kova)
8. Luoksepäästävyys +3 ( Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin)

Eli hienosti se meni, on tästä video pätkääkin olemassa, mutta ku Mamma ei yllätys yllätys osaa sitä muokata niin jää laittamatta.

onpas aikaa kulunut tosi paljon päivityksestä!

Moi! Oliko teillä jo ikävä mua?

Mä pahoittelen tosi paljon, ettei tätä oo päivitetty kunnolla, mutta Mamma on niin maan kauhean kiireinen muka nykyään ettei se jouda tekemään mitään. Ihmeellinen eläjä, kun ei mun mielestä tärkeintä hommaansa tee.

Siitä hyvästä saattekin oikein kunnon kuvaryöpytyksen aikaiseksi, ku nyt si tulee kaikki päivitykset kerrallaan. Riiviökin on kasvannu mahdottomasti tässä joutessaan. Pelkkää koipea koko kaveri, mikä lie kirahvi kuvittelee olevansa. Yhdessä me toimitaan edelleen ollaan oikea äly & väläys- parivaljokko, tosin Mamma sanoo meitä nuijaksi ja tosi nuijaksi. En vaan ymmärrä miks!

Mä osaan olla josku oikein kuvauksellinen!

Mä muuten kerkäsin tässä ystävänpäivänä täyttää kunnioitettavat kaksi vuotta siitä hyvästä söpöstelyä:

Mun suosikkipaikka tarkkailla ulos:

Ja si muuten vaan meidän riekkumisia:

Riiviö vauhdissaan, pureskelee kiusallaan aidantolpatkin:

Marraskuun viimeisiä viedään

Sitä ollaan jo marraskuulle saakka keretty, me muuta tehty oikeastaan ku leikitty, remuttu ja riehuttu. Eli oikeastaan ole ees mitään asiaa, mutta kuvia jos teidän iloksi laittelen, niitä ku on Mamma ja Äijä napsinu ihan urakalla, luulevatkohan ne olevansa paparazzeja tai jotain vastaavia.

Riiviö taas varasti mun kepin:

 Osataan me olla joskus paikallanikin:

 Vauhdin hurmaa:

Tuossa keskellä on meidän Mamma viimeinkin ikuistettuna:

Onnea Pappa.. tänään täynnä 11 vuotta!!!

Onnea Pappa, meidän kaikkien puolesta.. tänään täynnä upeat 11 vuotta!!
Vielä jaksaa vanha hienosti menossa mukana, itse asiassa ei susta ees huomaa, että ikää on jo noinkin paljon. Vielä jaksat touhottaa mennä.. Onnea Pappa ja toivottavasti olet seuramme vielä pitkään.

Juhlimme päivääsi maukkaalla kakulla.. jonka valmistukseen käytetty oli possunsisäfilettä ja nakkeja.

Saatiin me Riiviönkin kanssa omat osuutemme:

Mahdoton syksy tai ainakin yrittää olla

Voisin jopa minäkin sanoa, että tämä syksy on ollut ihan mahdoton. Kaikkea on sattunut, ja suurin osa vielä sellaista mitä ei haluisi sattuvan kenellekkään, kaksi kuolemaa ja yksi loukkaantuminen. Ei mä en sanonu tällä kertaa pahasti, että siitä oltais loukkaannuttu.

Bh-kokeesta oli viime kirjoituksesta puhetta, meidän kyllä Mamman kanssa sinne piti mennä, mutta se onneton tunari ja pallopää teloi itsensä! Ihan oikeasti se käveli pari viikkoa kuin mikäkin raihnainen vahna mummeli, toisaalta huvitti seurata sen köpöttelyä, mutta toisaalta tuli vähän paha mieli ku ei me mitään tehdä voitu. Että se siitä bh:sta. Kuulemma ensi keväänä uudestaan koetataan.

Joten siitä hyvästä tai siitä huolimatta me ollaan lomalla kaikki, mä ja Riiviö remutaan keskenämme ja Mamma koettaa vaan kestää meitä. Reilua, eikö totta!

 Ja me pummitaan tosi sujuvasti myös nykyään:

 Riiviön ensimmäiset kokemukset lumeen, sekosi täysin kaveri parka:

Veivaa veivaa.. treenaa treenaa..

Mamma on taas jälleen höyrähtänyt ihan täysin, ei ymmärrä että mä ku olen näin pieni vielä mun pitäis saada olla ja mennä miten haluan. Ei vaan mene niin, se ronttaa mua kentälle melkein koko ajan.. jostain bh-kokeesta se mutisee ja sen liikkeistä. Itse se sinne on ilmoittautunu, joten menis ihan yksin vaan miks mun tartte jos mä en halua?

Totuus on että kyllä mä ne liikkeet ihan oikeasti osaan, mutta joskus ei vaan huvita ihan orjallisesti noudattaa niitä, eikö muka riitä että vähän sinne päin kun sattuu muistumaan mieleen.

Perusasento:

Seuraamista, tästä ei Mamma voi väittää etten tiiviisti seurais:

Paikalla istuminenkin onnistuu:

Ja tänne kutsu myös vauhdilla:

Osaan mä muutakin, mutta kaikesta ei ole kuvia. Sattui vaan yksissä treeneissä olemaan Äijä mukana kameran kanssa niin saatiin otoksia.

Jotain hupiakin treeneistä on, Mamma kiusaa Riiviötä myös samalla. Tosin se on ihan outo heppu, se näyttää ihan siltä että tykkää tehdä asioita! Ei ole vielä ymmärtäny laiskottelun jaloa tarkoitusta:

Perusasento:

 Seuraamisen opettelua:

Tänne tuloakin nekin harjoittelee:

Tämän uutisen olisi oikeasti jo voinut kirjoittaa jo pari viikkoa sitten, mutta touhua ja tohinaa on ollut ihan reippaasti niin jäänyt kokonaan.


Meidän perhe lisääntyi yhdellä tapauksella.. hetken meitä oli neljä  poikaa talossa, kunnes yllättäen Rico nukkui pois. Vieläkin suru painaa, mutta elämä jatkuu.

Se tapaus on siis koiranpentu.. tuollainen mitätön sintti muhun verrattuna, oikealta nimeltään Arko. Mamma sen Ruotsista kävi hakemassa, kennel Debijante´silta. Ihan riemukas pikkukaveri, leikitään ja nahutaan minkä keretään ja sivumennen tuotetaan kuulemma harmaita hiuksia perheelle.

Söpö se osaa toisinaan olla, leikkiä kilttiä ja viatonta:

Mutta todellisuudessa Arko on tälläinen:

tästä lähtien varmaan saatte kuulla meidän molempien mietteitä tai siis mä en tuota sinttiä koneelle päästä, puree kuitenkin ilkeyksissään rikki, mutta mä voin kertoilla sen kuulumisia..

Kun viikatemies vieraili meillä..

Viikatemies, kuolema, monta nimeä ei toivotulla vieraalla teki meille yllätys vierailun, kukaan sitä ei todellakaan olis halunnut tänne, mutta kutsumatta tuli, mukaansa otti meistä yhden.. ei vanhinta ei nuorinta.. Keskeltä vei  rakkaan taistelukumppanini..

Rico: 30.4.2005- 2.9.2010

Meillä kaikilla on niin mieletön ikävä sua, aina yhtä iloista otettasi elämään, häntäsi paukutusta kaikkialle, tuhinaasi, riemuasi.. Sua Rico, Silli, Siemens Hill.. rakkaalla monta nimeä! Nähdäänhän me vielä.. sateenkaari sillalla sitten joskus?


Sateenkaarisilta:

Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.
Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.
Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...
-Kirjoittaja tuntematon-

Mä ku olen kovin auttavainen kaveri kaiken kaikkiaan (tuppaa vaan tuo kotiväki väärin ymmärtään avuliaisuuden), niin mä kävin hakemassa ämpärin, ja yritin kovasti ehdotella että joku lähtis mun kanssa vaikka mustikkaan. Lupasin kantaa ämpärinkin, mutta ei noita taaskaan huvittanut. Jotain Mamma tupis, että mun tartteis ottaa rauhallisesti, kun on se saikku päällä jälleen.

Siitä hyvästä mä olin Mammasta tätä mieltä, tosin mun asenne on kuulemma joskus muutenkin tuollainen (oikeasti tässä kuvassa mamma kokeili mun päälle paitaa olisko tuo sopiva, jos sen vaikka kastelis ja laittais päälle, viilentäis kuulemma kivasti helteillä):

Kuvausten tuloksia.

Kävin heinäkuun puolenvälin tienoilla viralllisissa lonkka-, kyynär- ja silmäkuvauksissa. Olipa kaiken kaikkiaan kauhea kokemus, yhtään tykännyt ku silmäkuvauksissa eläinlääkäri tunki itsensä iholle, piti sille vähän mainita asiasta. Silmistä sitten löytyikin jotain häikkää, lekuri ei ihan varma ollut mitä sen on.

Ja sitten ne kurjat tainnutti mut, kuulemma niin on tapana ku röntgen kuvia otetaan. Mähän sinnittelin vastaaan enkä suostunu rauhoittumaan. Mutta jossain kohdin nukkumatti vei voiton. Se herääminenkin oli si myös oma juttunsa, millään olis halutttanu virota siitä ja saivat Äijä ja Mamma tosiaankin tehdä töitä asian eteen.

Viralliset tuloksetkin tulivat jo ja tälläiset ne on:
Lonkka: A/A
Kyynär: 2/2
Silmät: Katarakta, jonka sijaintia ei ole määritelty: epäillyttävä.

Eli tämä tarkoittaa, että musta tuli sohvachampion. Etupään takia kaikki hypyt ja muu telkkuaminen on kiellettyä, on kuulemma nivelrikkoa havaittavissa. Muahan se ei haittaa ku Mamma voi mua niin paljoa enään kurmuuttaa, mutta huomasi Mammasta ja Äijästkin että surullisia olivat. Mitä ne oikein ny suree oikein, tässä mä vielä olen kaikkien riemuna ja kiusana.

Heinäkuun helteet..

Me ollaan jatkettu tätä lusmuilu linjaa, ei vaan jaksa tehdä mitään kun lämpötila huinii 30 ja ylikin. Mamma aina välistä yrittää touhuta mun kanssa, mutta mua ei huvita tehdä mitään.

Käytiin me viikonloppuna Karjaan koiranäyttelyssä mutka heittämässä, helle oli aivan tajuton meinas paistua kokonaan, mä kyllä osasin näyttääkin mielipiteeni olin kuulemma kuin löysäksi keitetty spagetti. Mutta tuomari tykkäsi silti ja ymmärti hyvin ettei pikkupojat jaksa helteellä ottaa vakavasti asioita. Tuloksena loistavasti:

Eri2, Nuk2 Pu2 ja varaserti.

Mammalle on sanottu aikoja sitten että pitäis saada kuva musta hienosti seisten, sitä sitten ollaan yritetty taistella. Mä mieluummin istuisin tai tekisin jotain muuta hyödyllistä (kuten leikkisin mun possun kanssa) enkä tojottas seistä paikallai.

Mutta onnistui se silti seisominenkin vaikka kuulemma edelleen harjoitellaan:

Kesähuveja..

On sitten pitäny täällä päin tosi lämmintä, jopa tuskaisen kuumaa. Onneks porukat osti meille pojille uima-altaan, siinä on kiva vilvoitella helteellä. Varsinkin sen jälkeen kun on kävelylenkin käyny heittämässä. Yleensä me ei näy kuumalla ees pitkiä oteta, mutta sattuipa sitten vahinko Mammalle ja hieman hukkaantui metsässä, siellä si taaperrettiin ihan kunnon lenkki kallioita ylös ja alas. Mutta kaikki hyvin ja koti löytyi. Mutta oltiin me väsyneitä molemmat sen jälkeen.

Välistä pitää käydä tutkimassa onko kärrissä jotain vikaa:

Isot pojatkin tykkää puljata uima-altaassa, varsinkin Pappa on oikea vesipeto:

Rauhallista Juhannusta kaikille!